Lääkehoito

Kuvituskuva: Kaksi naista jumppamattojen kanssa hymyilee.

Lääkehoito

Muistisairauksiin ei ole parantavaa hoitoa, mutta monessa tapauksessa lääkehoidolla on mahdollista lievittää oireita ja hidastaa taudin kulkua.

Lääkkeet

Alzheimerin taudissa vaurioituu ensimmäiseksi ja selvimmin sellaiset aivojen hermoverkot, jotka käyttävät asetyylikoliini-nimistä ainetta välittäjäaineena eli viestin viejänä hermosolusta toiseen. Suuri osa muistin toiminnalle tärkeistä hermoradoista käyttää juuri asetyylikoliinia.

Markkinoilla olevista Alzheimer-lääkkeistä suurin osa vaikuttaa lisäämällä asetyylikoliinin määrää aivoissa estämällä sen nopeaa hajoamista. Näin ollen muistille tärkeät hermoradat toimivat tehokkaammin.

Tähän kolinergisten lääkkeiden ryhmään kuuluvat donepetsiili, galantamiini ja rivastigmiini:

  • Hyvä teho Alzheimerin tautia sairastavan kognitiivisiin (muistiin ja tiedonkäsittelyyn liittyviin) toimintoihin ja päivittäiseen toimintakykyyn.
  • Auttavat selvästi myös Lewyn kappale -taudissa.
  • Auttavat sekamuotoisessa muistisairaudessa, jossa on Alzheimerin taudin lisäksi aivoverenkiertohäiriöistä aiheutuvia muutoksia.
  • Näyttöä on myös tehosta puhtaassa verisuoniperäisessä muistisairaudessa.

Lääkityksen tulisi alkaa mahdollisimman varhain, jotta siitä saadaan suurin hyöty. Se siirtää toimintakyvyn laskua ja ympärivuorokautiseen hoitoa 8-12 kuukaudella ja mahdollisesti hidastaa taudin etenemistä.

Lääkitystä kannattaa yleensä jatkaa myös pitkäaikaishoidossa. Lääkityksen aloittaminen jo laitoshoidossa olevalle on myös perusteltua, mikäli ilmenee hankaliksi koettuja oireita.

Memantiini on toisella tapaa vaikuttava Alzheimer-lääke. Se vaikuttaa aivojen glutamaattitasapainoon vaikuttamalla NMDA-reseptorin toimintaan vaikuttaen kognitioon ja toimintakykyyn. Sen teho on kolinergisten lääkkeiden luokkaa.

Sivuvaikutukset

Kaikilla lääkkeillä on sivuvaikutuksia. Ne kuitenkin usein lievittyvät ajan myötä, ja niiden ilmaantumista vähentää annoksen hidas nosto. Yleisimpiä sivuvaikutuksia ovat vatsavaivat, kuten pahoinvointi, närästys ja ripuli. Näitä voi vähentää lääkkeen ottaminen aterian jälkeen.

Yleensä nämä lääkkeet virkistävät, mutta joskus ne myös kiihdyttävät liikaa ja lisäävät levottomuutta. Tällöin on harkittava lääkityksen vähentämistä. Mikäli yksi valmiste ei sovi tai ei tehoa, on syytä kokeilla toista tämän ryhmän lääkettä.

Kirjoittaja: neurologian erikoislääkäri, dosentti Kati Juva