Yhteisökodit

Koti merkitsee turvallisuutta, rauhallisuutta, menneisyyden muistoja ja tulevaisuuden suunnitelmia. Se on paikka, jossa ihminen kokee olevansa oma itsensä ja jossa hän voi tehdä itselleen tärkeitä asioita.

Yhteisökoti on asumisen vaihtoehto silloin, kun asuminen yksityiskodissa ei enää ole mahdollista. Yhteisökodissa on mahdollisuus elää omannäköistä elämää sekä osallistua yhteisön ja lähiympäristön toimintaan omien voimavarojen ja toiveiden mukaisesti.

Asuminen, arki ja hoito perustuvat sairastuneen tarpeisiin ja toiveisiin sekä siihen, että henkilöstö tuntee hänet. Yksilölliset elämäntarinat ovat arvokas apu, jotka toimivat tutustumisen, ymmärtämisen ja muistelun apuvälineenä.

Yhteisökodin yhteisöllisyys ja kuntoutumisen tukeminen ylläpitävät muistisairaan toimintakykyä ja elämänlaatua. Muistisairaalla henkilöllä on yhtäläinen oikeus olla osallisena yhteisössä ja määritellä kotinsa.

Yhteisökoti on sisustettu muistisairaiden ihmisten tarpeisiin selkeäksi ja kodinomaiseksi, ja omiin huoneisiin on mahdollista tuoda omasta elämästä kertovia esineitä ja kuvia. Sen ilmapiiri on kiireetön, arvostava ja positiivinen. Se tarjoaa mahdollisuuksia sosiaaliseen kanssakäymiseen, kun ympärillä on niin vertaisia kuin hoitajiakin, mutta myös mahdollisuuden omaan rauhaan.

Yhteisökoti voi olla esimerkiksi tehostetun palveluasumisen yksikkö, perhehoitokoti tai senioritalo, jossa palveluja saa omaan asuntoon tarvittaessa.

Lyhyt- ja pitkäaikaista kuntoutusta, hoitoa ja hoivaa

Muistisairaan ihmisen lyhytaikaishoito on tilapäistä tai jaksottaista kuntoutumista edistävää hoitoa. Se on tarkoitettu virkistymiseen, toimintakyvyn paranemiseen ja omaishoitajan lepoon. Lyhytaikaishoidossa voi olla tarvittavan ajanjakson, kuten 1–2 viikkoa. Intervallihoidoksi sanotaan säännöllisiä koti- ja laitoshoitojaksojen vuorotteluja (esim. 2vk–2vk).

Pitkäaikaiseen hoitoon siirrytään usein silloin, kun toimintakyky merkittävästi laskee, kotona asuminen ei enää ole mielekästä tai turvallista tai hoitava läheinen uupuu.