Päätöksenteko elämän loppuvaiheen asioissa

Päätöksenteko elämän loppuvaiheen asioissa

21.3.2018

Iäkkään ihmisen kuolemaan saattavassa hoidossa korostuu ihmisarvon kunnioitus. Vanhuksen oman tahdon selvittäminen sekä mahdollisen hoitotahdon kunnioittaminen vahvistavat vanhuksen itsemääräämisoikeutta kuoleman lähestyessä. Omaisten kuuleminen ja toiveiden huomioon ottaminen on tehtävä vanhuksen kanssa yhteistyössä.

Ihminen on aina oman elämänsä asiantuntija. Hänellä on oikeus osallistua hoitoansa koskevaan päätöksentekoon. Vanhuksen kyky osallistua oman elämänsä päätöksentekoon voi olla rajallinen ja siksi heidän läheisilleen ilmaisemat ajatukset tai hoitotahto toimivat toimenpiteiden ohjenuorina.

Potilaslaki edellyttää, että vanhuksen hoitotilanteissa toimitaan yhteisymmärryksessä potilaan läheisen, omaisen tai laillisen valvojan kanssa. Ongelmaksi jää, milloin iäkkään ihmisen itsemääräämiskyky on heikentynyt niin paljon, että tarvitaan mukaan muita hoitotahdon tulkitsijoita.

Potilasta ei missään tapauksessa jätetä hoitamatta, vaikka elvytystoimista, tehohoidosta ja muista mahdollisista toimenpiteistä luovuttaisiin. Potilaan hoidon tulee olla yhtä laadukasta kuin parantamiseenkin tähtäävissä hoidoissa. Vanhuksen yksilölliset toiveet ja hoiva on suunniteltava ja toteutettava huolellisesti ja potilasta kunnioittavasti sekä myös dokumentoitava huolellisesti.

Suurin osa ihmisistä haluaa kuolla kotona. Kotiin saatava ja tuotua hoiva on tärkeä loppuvaiheen turva. Hoitoympäristöä koskevia tutkimuksia on tehty viime vuosina ja niissä kodin ohella kuoleman kohtaamispaikaksi nousevat kuolemaan erityisesti paneutuvat hoitokodit. Kuolevan kannalta keskeistä on ympäristön hallittavuus, sosiaalinen tuki, myönteiset elämykset sekä kaikkien stressiä tuottavien elementtien poistaminen.

Kirjoittaja:


Tämä teksti on vierasblogi, jonka sisältö vastaa kirjoittajan omaa näkemystä käsiteltävästä aiheesta. Kirjoitus ei välttämättä edusta Muistiliitto ry:n virallista kantaa.