Muistamisesta kaikki on kiinni

20.2.2017

Kuntavaalit lähestyvät. Lupauksia annetaan. Me kansalaiset muistamme, mitä ehdokkaat lupasivat. Muistavatko he valituksi tultuaan, mitä lupasivat? Muistamisesta  on kiinni luotettavuus ja uskottavuus tulevien kuntapäättäjien kohdalla. Muistin heikkeneminen – tahaton tai tahallinen tuo ongelmia!

Olen varma, että jokainen tuntee jonkun muistisairaan. Meitä on ympäristössä jo nyt paljon ja vuosittain luvut kasvavat. Maamme ja kuntamme vanhenevat, ja vanhusten osuus väestöstä lisääntyy. Kunnissa onkin tärkeää huolehtia – siltä osin kun niille jatkossa päätösvaltaa jää – siitä, että vanhusten mahdollisuudet elää täysipainoista elämää toteutuvat. Vanhusten elämä ei ole vain maakuntiin siirtyvää terveyden ja sosiaalihuollon asiaa. Puhutaan liikkuvuudesta, palvelujen saatavuudesta, asumista ja ennen kaikkea tavasta asennoitua vanhuksiin. Yhtenä ryhmänä vanhuksista ovat muistisairaat, mutta heitä on myös mittava määrä työikäisissä.

Jokainen asiakas ja kunnan asukas on yksilö. Mitä vanhempi, sen erilaisempi ihminen on. Yksilöllinen kohtelu, asukkaan kuuleminen ovat tärkeitä hyvän elämän lähtökohtia. Tukea tarvitsevat ennen kaikkea myös muistisairaiden omaiset ja etenkin omaishoitajat. Omaisten jaksamista tulee tukea oikeassa kohdassa. Se antaa heille voimia auttaa muistisairasta. Muistisairaus on läheisten ja myös kuntapäättäjien pulma.

Hyvää hoitoa

Olen entistä selkeämmin kannattamassa muistisairaiden perhehoitoa tai pieniä yhteisökoteja. Näitä tietysti on vaikeaa saada kannattaviksi ja siksi kuntapäättäjät helposti kannattavat ostettuja ja kilpailutettuja halpoja palveluja suurissa yksiköissä. Viisasta harkintaa ei silti kukaan ole kieltänyt kuntapäättäjiltä, kun he käsittelevät vanhusten ja muistisairaiden hyvinvointia koskevia asioita.

Muistisairaiden ja vanhusten kohdalla puhutaan hyvästä hoidosta ja arvokkaasta kohtelusta. Käytännössä se todentuu erilaisten toimenpiteiden rekisteröintinä, ikäänkuin näyttönä. Hyvä hoito on kuitenkin muuta. Se on läsnäoloa ja kohtaamista, jota toki on vaikea kirjata toimenpiteiksi.

Uskon, että osa kuntapäättäjistä huokaisee, että eihän nämä asiat enää kuulu kuntatasolle, vaan jatkossa maakuntien ratkaistaviksi. Ongelmat eivät silti poistu kuntatasoltakaan.

Muistiystävällinen asenne

Suuri työ on asenneilmaston muuttamisesta muistiystävälliseksi. Julkaisin juuri kollegani Ulla Nummisen kanssa kirjan Satavuotiaiden kädenjälkiä. Siinä osoitamme, että vanhus, tässä tapauksessa 100 vuotta vanha, on arvostuksensa ansainnut. Hän yhä täyttää yhteiskunnan jäsenen paikkansa muun muassa maksamalla veroa eläkkeestään. Joku haastatelluista totesikin, että ”minun eläkkeestäni maksamalla verolla hoidetaan työttömiä nuoria".

Toivon, että valittu kuntavaalien ehdokas toimii niinkuin lupasi. Satavuotias totesi, että ”hän elää niin kuin muistaa opettaneensa muille”. Muistamisesta kaikki on kiinni – vaaleissa ja niiden jälkeenkin!

Kirjoittaja: