Ennaltaehkäisy ja kuoleman luonnollisuus

6.3.2018

Terveydenhuollossa on noussut vaatimus korostaa jokaisen ihmisen velvollisuutta ja vastuuta hoitaa itseään ja terveyttään. Elämäntapojen korostaminen on lisännyt terveyden painotusta ja samalla syyllistänyt ihmisiä, joka eivät yllä itsensä terveenä pitämiseen.

Yleisessä ajattelussa raihnaisuutta tai haurautta ei haluta nähdä osana ihmisen elämää. Usein ajatellaan, että ihmisolemukseen kuuluvat täydet voimat ja kyvyt toimia.

Vanhenemiseen ja kuolemaan suhtautumisessa ihmiset ja kulttuurit eroavat. Jotkut katsovat elämän päättyvän fyysiseen kuolemaan, toiset painottavat kuoleman jälkeistä elämää, tuonpuoleista. Jotkut eivät ota konkreettisesti kantaa kuolemaan, mutta uskovat elollisen tietoisuuden jotenkin jatkuvan.

Kuolema koetaan joskus kivuista tai kärsimyksestä vapauttajana, jolloin se on toivottua. Muuten kuolema pelottaa ja ahdistaa. Kuolema pakottaa meitä kohtamaan elämän rajallisuuden ja mahdollisuudet järjestellä jäljellä olevaa.

Mediassa kuolema ylittää uutiskynnyksen, kun se on epätavallista tai kysymyksessä on yhteiskunnan hierarkiassa poikkeuksellisen tärkeä ihminen. Kuolema tulee uutisiin myös silloin, kun tietyt yhteiskunnalliset olosuhteet, kuten yksin jääminen, huono palvelu tai heitteille jättö on selvästi osoitettu.

Filmien ja tositelevision tavoitteena on dramaattisuuden kautta käsitellä kuolemaa. Luonnollinen kuolema ei ole valtaosalta kiinnostava, mutta sosiaalinen media tuonee asiaa esille ja antaa mahdollisuuksia varsin radikaaleihinkin käsityksiin.

Media voi olla omaisten kannalta eduksi tai haitaksi läheisen omaisen kuoleman prosessoinnissa.

Julkiset surunosoitukset antavat mahdollisuuden käsitellä omaa surua. Jaamme surua oman kokemuksemme kautta. Tällainen julkisen rituaalien muodostuminen surutapahtumiin on suhteellisen uutta mediassa ja ihmisten käyttäytymisessä. Muuten rituaalien merkitys kuolemassa on itsestään selvää jokaisessa kulttuurissa ja niillä on tärkeä oikeutus suorastaan välttämättömyys. Ne myös aina auttavat jälkeenjääviä kuoleman ja surun käsittelyssä.

Kirjoittaja:

Pirkko Lahti
Muistiliiton liittovaltuuston ent. puheenjohtaja
pirlahti@gmail.com

 

Tämä teksti on vierasblogi, jonka sisältö vastaa kirjoittajan omaa näkemystä käsiteltävästä aiheesta. Kirjoitus ei välttämättä edusta Muistiliitto ry:n virallista kantaa.