Omaishoitajan tukeminen myös muistisairaan etu

9.1.2018

Kun omaishoitaja elää vapaaehtoisessa (?) kotivankilassaan, keinot jaksamisen ylläpitämiseen ovat rajatut. Alkoholi on yksi helppo rentoutumisen ja jaksamisen keino. Voi olla parin viinilasillisen varassa, että jaksaa taas vielä illalla hymyillä hankalalle puolisolleen, joka kieltäytyy kaikesta yhteistyöstä nukkumaan mennessä.

Tästä pitäisi puhua ja olla enemmän huolissaan.

Toinen puhumattomaksi jäänyt asia on muistisairaan muuttuva seksuaalisuus. Voi olla puolisolle todella raskasta ja ahdistavaa, jos muistisairaasta kuoriutuu seksipeto, joka ei muista, vaikka puolisoiden välillä olisi hiljattain ollutkin seksiä ja joka vaanii ja lähentelee toistuvasti puolisoaan. Toinen aspekti on katoava seksuaalisuus ja empatiakyvyn häviäminen, jolloin muistisairas puoliso ei enää mitenkään tue puolisoaan hänen mahdollisissa vaivoissaan tai tarpeissaan.

Sekä terveyskeskuksen että sosiaaliviraston ammattilaisten omaishoitajille suunnattavaan yhteiseen kysymyspatteristoon pitäisi edellä mainittujen aiheiden lisäksi kuulua omaishoitajan arkea kartoittavia kysymyksiä, kuten:

  • Milloin viimeksi olet ollut ilman muistisairasta puolisoasi
    • käynyt lähikaupassa
    • shoppaillut kaupungilla
    • pyöräillyt, uinut, lenkkeillyt
    • osallistunut johonkin ryhmäaktiviteettiin
    • käynyt elokuvissa, konsertissa, tavannut omia ystäviäsi?
  • Miten nukut yösi, tarvitsetko sinä tai puolisosi lääkeapua rauhalliseen yöuneen?
  • Entä tiheät vessassa käynnit – löytyykö lääkettä?

Miksi terveydenhuollossa korostuu muistisairas? Miksei samalla mietitä, miten saadaan omaishoitajuus alusta alkaen tukevalle pohjalle? Mikä muu palvelumuoto rakentuu uhrautuvuudelle tai jopa epärealistiselle sitoutumiselle?

Kun terveydenhuollon mielenkiinto kohdistuu yksinomaan muistisairaaseen, vaarana on, että omaishoitaja myös itse unohtaa itsensä ja venyy ja venyy – kunnes jotakin naksahtaa. Jos ei muuten niin kroppa sanoutuu sopimuksesta irti tai mielenterveys horjuu.

Omaishoitajuuden sopimusosapuolet ovat epäsymmetrisiä. Tässä, jos missä konkretisoituu elämismaailman ja systeemimaailman logiikoiden erilaisuus. Systeemi puhuu omalla kielellään eikä välttämättä pysty – vaikka tahtoakin olisi – tavoittamaan arjen raakaa todellisuutta.

Kun kunnan edustaja tarjoaa virallista omaishoitajuutta, olisi syytä samalla huolellisesti käydä yhdessä läpi, mihin omaishoitaja allekirjoituksellaan oikein sitoutuu – ja missä menee raja. Sopimustilanteessa puheeksi tulevat omaishoitajalle maksettavat eurot saattavat sumentaa sopimustilanteessa omaishoitajan terveen arviointikyvyn omista voimavaroistaan, ja siksi realistinen ”samankielinen” läpikäynti ja käsitys sitoumuksen sisällöstä helpottaisi molempia osapuolia. Se auttaisi kuntaa/yhteiskuntaa mitoittamaan tulevat palvelutarpeet oikein ja oikea-aikaisesti. Yhtä tärkeää on, että omaishoitaja tietää turvallisen oman kodin ulkopuolisen pysyväisratkaisun olevan olemassa, kun sen aika on.

Kirjoittaja:

Julkaisemme kirjoituksen poikkeuksellisesti ilman nimeä

______________________

Tämä teksti on vierasblogi, jonka sisältö vastaa kirjoittajan omaa näkemystä käsiteltävästä aiheesta. Kirjoitus ei välttämättä edusta Muistiliitto ry:n virallista kantaa.