Omaishoitaja tarvitsee virallisen statuksen

28.11.2017

Nykyisin on kunnasta kiinni, millä kriteereillä viralliseksi omaishoitajaksi pääsee. Tähän vaikuttavat muun muassa kunnan taloudelliset resurssit. Omaiselle jää tilanteen ja tarpeen todistamisen velvollisuus.

Toisaalta on alueellisia ja kulttuurisia eroja siinä, miten sosiaalisesti hyväksyttävää on ryhtyä viralliseksi omaishoitajaksi. Virallistaminen on saatava viranomaisen ja omaisen välillä läpinäkyvämmäksi ja tasavertaisemmaksi, ja siinä keskeistä on omaishoitajan aseman vahvistaminen.

Mielestäni omaishoitajuuden virallistaminen on erittäin tärkeää ja siihen tulisi sote-henkilöstön omaishoitajia kannustaa. Sillä on erittäin suuri symbolinen merkitys – eikä siitä päättämisessä saisi olla eurot päättäjien mielessä.

Omaishoitajuuden virallistaminen avaa hoitajalle mahdollisuuden puhua puolisonsa sairaudesta itsensä kautta – loukkaamatta toisen yksityisyyttä ja arvokkuutta. Sillä puhuttava on! Omaishoitajan on tultava kaapista ulos, kohdattava maailma uudessa roolissa ja saatava ilmaa siipiensä alle.

Tietenkin omaishoitajalle maksettavilla euroillakin on merkitystä. Tuntuu hyvältä ja auttaa jaksamaan, kun tunnistaa oman asemansa arvokkuuden yhteiskunnalle (vaikka ei tuen nykytasolla kenelläkään voi olla kyse "palkasta") ja voi ehkä sallia pienen ekstran itselleen. Tuki saattaa myös mennä muistisairaan palvelumaksujen ja vaippakustannusten kattamiseen. Varsinkin pienituloiselle eläkeläisomaishoitajalle viimemainitulla on suuri merkitys.

Virallistamisesta seuraa myös mahdollisuus "omaishoitajakortin" käyttöön. Itseäni se on auttanut esimerkiksi saamaan terveyskeskuksen lääkäriajan ohi jonojen, mikä on todella tärkeää – muutenhan on kohta kaksi hoidettavaa.

Tärkeintä lienee kuitenkin, että muistisairas kokee elämänsä turvatuksi, kun puoliso näin konkreettisesti sitoutuu toteuttamaan avioliittolupaustaan.

Kirjoittaja:

Julkaisemme kirjoituksen poikkeuksellisesti ilman nimeä

______________________

Tämä teksti on vierasblogi, jonka sisältö vastaa kirjoittajan omaa näkemystä käsiteltävästä aiheesta. Kirjoitus ei välttämättä edusta Muistiliitto ry:n virallista kantaa.