Tärkeän työn tekijät

21.11.2018

Entisenä muistisairaan omaishoitajana arvostan suuresti muistisairaiden hoitajia sekä kaikkia muita, jotka työskentelevät heidän kanssaan. Voimia ja jaksamista heille arvokkaassa työssään.

Satuin kävelemään erään kerhotalon ohitse juuri, kun sieltä purkautui vanhempia ihmisiä iso joukko. He olivat menossa tilataksiin. Tajusin heti, että siinä oli muistisairaita, lähdössä takaisin hoitopaikkaansa tai kotiinsa.

Osa heistä oli jo autossa, kun eräs henkilö huusi: ”En mene en mene, minä en mene!” Häntä varmasti pelotti ja tunsi olonsa uhatuksi. Autoon nouseminen saattoi nostaa jonkin ikävän muiston. 

Samassa muistin selvästi kuin eilisen päivän, kun oma äitini käyttäytyi aivan samalla tavalla. Hänet oli saatava lähtemään kotoa intervallijaksolle, vaikka  äitini melkein löi. Isä ja minä tarvitsimme äidin hoivaamisesta taukoa. Näistä hetkistä on jo kymmenen vuotta aikaa, mutta se, että jouduin oman rakkaan läheiseni pakottamaan väkisin johonkin, johon hän ei todellakaan halunnut lähteä, puristaa vieläkin sydänalassa.

En jäänyt töllistelemään, mutta matkalla mietin, miten he asian ratkaisivat. Vastustus oli todella kova, uhkauksiakin kuulin. Myötätuntoni oli suuri sekä taksinkuljettajaa ja mukana olevia saattajia kohtaan. Ammattitaitonsa ja kokemuksensa ansioista he yrittivät ratkaista tilanteen mahdollisimman nopeasti. Tässä tapauksessa muut asiakkaat olivat jo varmasti peloissaan, niin suuri oli toisen ihmisen raivo.

Kunnioitan ja arvostan suuresti muistisairaiden hoitajia sekä kaikkia muita, jotka työskentelevät heidän kanssaan. Voimia ja jaksamista heille arvokkaassa työssään.

Kirjoittaja:

Anneli Suusaari
entinen muistisairaan omaishoitaja
kirjailija
anneli.suusaari@gmail.com

anneli_suusaari_1.jpg

Tämä teksti on vierasblogi, jonka sisältö vastaa kirjoittajan omaa näkemystä käsiteltävästä aiheesta. Kirjoitus ei välttämättä edusta Muistiliitto ry:n virallista kantaa.