Muistisairaan perusoikeuksia ei voi rajoittaa varmuuden vuoksi

Muistisairaan perusoikeuksia ei voi rajoittaa varmuuden vuoksi

27.4.2018

Suomeen saadaan vihdoin viimein lainsäädäntö, jossa määritellään asiakkaan ja potilaan itsemääräämisoikeudesta sosiaali- ja terveydenhuollossa. Muistiliitto on ollut mukana lainsäädännön valmistelutyössä ja hyvä niin!

Muistisairaat ihmiset ovat näet suurin yksittäinen ryhmä, jota tuo lainsäädäntö koskettaa. Muistisairauden edetessä ihmisen kyky tehdä päätöksiä vaikkapa hoidostaan ja hoivastaan saattaa heiketä, jolloin hän tarvitsee tukea päätöksentekoonsa. Joskus saattaa olla niinkin, että ihminen ei pysty tuettunakaan tekemään päätöksiä itse. Silloin hänellä on oikeus erityiseen suojeluun, ja hänen oikeuksiensa toteutumisesta pitää huolen joku toinen. Uuden lainsäädännön tarkoituksena on turvata itsemääräämisoikeuden toteutuminen myös tällaisessa tilanteessa.

Kun puhutaan itsemääräämisoikeudesta, ei voida välttyä puhumasta sen rajoittamisesta. Uuden lakiluonnoksen mukaan rajoittamistoimenpiteitä ovat vaikkapa kiinnipitäminen, putoamista estävien välineiden käyttö, lyhytaikainen erillään pitäminen, valvottu liikkuminen, lyhytaikainen poistumisen estäminen, ovien lukitseminen ja yhteydenpidon rajoittaminen.

Resurssien puute, asumisympäristöön liittyvät tekijät, vallalla oleva toimintakulttuuri, kiire, omaisten vaatimukset tai helppous eivät voi olla perusteluja rajoittamistoimenpiteiden käyttöön. Ylipäätään rajoittamista tulisi käyttää aina aivan viimeisenä keinona. Varmuuden vuoksi tai työn helpottamiseksi ihmisen perusoikeuksia ei voida rajoittaa!

Muistisairaiden ihmisen hoitotyössä ei voi olla korostamatta hoidollisia, jo olemassa olevia hyviä käytäntöjä ja toimintatapoja, joiden avulla rajoittamistoimenpiteiden käyttöä voidaan vähentää. Monissa hoito- ja hoivapaikoissa toimitaankin jo niin, että rajoittamista ei juurikaan tarvita. Usein jo sillä, että annetaan ihmisille mielekästä tekemistä, voidaan välttää turhautumista ja ”epätoivottavaa” käyttäytymistä. Kun kiinnitämme huomiota ympäristöön ja vuorovaikutukseen ja tunnemme ihmisen historiaa ja elämänarvoja voimme toimia niin, että tuemme itsemääräämisoikeutta.

Uusi lainsäädäntö voidaan nähdä myös ikään kuin työkaluna. Se raamittaa sitä, mitä voidaan tehdä ja se laittaa meidät myös perustelemaan valittuja käytäntöjä. Asenne, arvot ja vallalla olevat toimintakulttuurit tarvitsevat ehkä mylläämistä ja ravistelua, mutta keinoja varmasti löytyy, jos on tahtoa. Niin minä haluan uskoa.

Lue lisää:

Kirjoittaja: