Vapaaehtoistoimintaa maahanmuuttajataustasta huolimatta vai sen takia?

Kymmenisen vuotta sitten innostuin vapaaehtoistoiminnasta. En ollut aiemminkaan vältellyt sitä, mutta se ei vain ollut tutkallani aiemmin. Olen vuosien varrella kokeillut erilaisia vapaaehtoistehtäviä, enkä enää voisi kuvitellakaan elämääni ilman niitä. Koen vapaaehtoistoiminnan suurena rikkautena, joka on merkittävästi lisännyt sosiaalista pääomaani.

Kuulun ehkä etuoikeutettuun maahanmuuttajaryhmään: Olen EU-maahanmuuttaja Saksasta, olen hyvin koulutettu, minulla on suomalainen perhe ja käyn töissä. Vapaaehtoisena toimimiseen pitää olla varaa. Jos ei ole varmuutta seuraavan vuokran maksamisesta tai siitä, kuka huolehtii perheestä kotimaassa, on tuskin henkisiä resursseja vapaaehtoiseksi.

Pitäisikö erityisesti maahanmuuttajien ryhtyä vapaaehtoisiksi?

Suomessa on laaja kolmas sektori, joka tarjoaa jokaiselle jotakin. Vapaaehtoisena toimimista harkitsevalla on vapaa valinta. Erityisesti maahanmuuttajille vapaaehtoistoiminta tarjoaa lukuisia mahdollisuuksia: suomen tai ruotsin kielen harjoittelua, sosiaalisen verkoston laajentamista, uusien taitojen oppimista ja paljon muuta. Valtaisa määrä kotoutumismahdollisuuksia jää kuitenkin käyttämättä.

Muistiopas-hankkeessamme etsimme vapaaehtoisiksi saksaa, viroa tai venäjää äidinkielenään puhuvia ihmisiä. Arvio vapaaehtoisena toimivien maahanmuuttajien osuudesta kaikista vapaaehtoisista Suomessa on 2%. Käyttämätön potentiaali on siis suuri.

Rakenteelliset haasteet esteenä

Harvat organisaatiot ovat tarpeeksi valmistautuneita maahanmuuttajien rekrytoimiseen. Pakolaisapu tai Punainen Risti on jo sisäsyntyisesti kansainvälisiä. Mutta monille pienille tai keskisuurille suomalaisille organisaatioille ulkomaisten vapaaehtoisten löytäminen ja heistä huolehtiminen ovat isoja haasteita.

Henkilökohtainen kokemukseni on ollut, että pääsy haluttuun vapaaehtoistehtävään voi olla samankaltaista kuin pääsy työmarkkinoille: maahanmuuttajien ei ole aina helppoa päästä suomalaisten portinvartijoiden ohi. Itseluottamus, sinnikkyys, suomalainen suosittelija ja oikean henkilön puheille pääseminen ovat avuksi.

Missä ovat maahanmuuttajataustaiset vapaaehtoistoiminnan koordinaattorit?

Moni polku vapaaehtoistehtäviin on edelleen melko kapea. Yleensä sinun on otettava ensin yhteyttä suomeksi. Tämä kynnys oli minullekin aluksi liian korkea. En edes uskaltanut puhua ruotsia, vaikka osaan sitäkin. Niinpä valitsin ensin englannin kielen kiertotien.

Tässä näen kolmannen sektorin uskottavuusongelman. Klassinen roolijako, jossa syntyperäiset suomalaiset ovat vastuullisessa asemassa ja muualta tulleet pienemmissä apurooleissa, pysyy sitkeästi voimassa. Voimaantuminen vaatii rohkeita tekoja. Missä ovat esimerkiksi kaikki vapaaehtoistoiminnan koordinaattorit, joilla on itsellään maahanmuuttajatausta? Kansalaisareenan Tulevaisuuskatsaus 2023 muistuttaa, että 'rohkeus kyseenalaistaa totuttua ja taito muuntautua ovat myös vapaaehtoistoiminnan elinehto.'

Olen yrittänyt omassa sosiaalisessa ympäristössäni innostaa maahanmuuttajaystäviäni vapaaehtoistehtäviin. Tulos: ei suurta menestystä. 'En osaa suomea' tai 'suomen kieleni ei ole tarpeeksi hyvä' ovat yleisiä selityksiä. Ei ole ehkä houkuttelevaa olla jonkin organisaation ainoa maahanmuuttajataustainen vapaaehtoinen. Olen silti onnistunut suostuttelemaan joitakin ihmisiä. Toinen maahanmuuttaja voi puhutella enemmän kuin mikään verkkokampanja.

Ihmiset tulee tavoittaa heidän omassa ympäristössään

Muistiopas-hankkeemme on yllättävän hyvin onnistunut löytämään saksankielisiä vapaaehtoisia ensimmäisenä vuonna. Aivoterveys aiheena selvästikin kiinnostaa, ja voimme tarjota koulutusta saksan kielellä. Saksassa on myös vapaaehtoistoiminnan kulttuuri. Lisäksi saksankielisen yhteisön olemassa olevat rakenteet Suomessa ovat helpottaneet tämän kohderyhmän tavoittamista.

Venäjän- ja vironkielisissä kohderyhmissämme tilanne on toinen. Aivoterveyteen ja muistisairauteen liittyvät aiheet ovat vaatineet enemmän avaamista. Vapaaehtoistoiminnan käsite on vähemmän tunnettu, ja olemme voineet keskustella ihmisten kanssa vain tulkkien avulla. Lisäksi näiden kieliryhmien itseorganisoituminen Suomessa vaihtelee paljon. Ihmiset on voitava tavoittaa kulttuurisesti heidän omassa ympäristössään. Se ei ole helppo tehtävä yli 180 kansallisuuden Suomessa. Me maahanmuuttajat emme valitettavasti ole homogeeninen ryhmä.

Olen pohtinut tätä kysymystä usein ennenkin: Vapaaehtoistoimintaa maahanmuuttajataustasta huolimatta vai sen takia? Vapaaehtoistoimintaa ei tietenkään tarvitse nähdä dikotomiana. On tuhat muutakin hyvää syytä toimia vapaaehtoisena.

Kirjoittaja: