Todelliset asiantuntijat?

8.2.2016

Silloin tällöin kuulee keskustelua siitä, millaisia vaaratilanteita muistisairaat saattavat aiheuttaa itselleen tai muille, kun ajavat autolla, hoitavat raha-asioitaan tai touhuavat hellan tai muiden sähkölaitteiden kanssa kotonaan. Vähemmän on kiinnitetty huomiota siihen, että osa muistiyhdistysten henkilökunnasta liikkuu ja toimii ammatissaan ilman päivittäistä ohjausta ja valvontaa.

Tässä muutama esimerkki: Paimiolainen palvelu- ja kehittämispäällikkömme kiirehti töihin tärkeään aamupalaveriin ja kaasutteli pitkin moottoritietä Turkuun, kunnes ihmetteli ääntä takapenkiltä. No, hänhän oli unohtanut viedä lapsen hoitoon. Pois tieltä muut autot, tilanne vaatii U-käännöstä! Perille töihin hän ehti juuri sopivasti, kun palaveri oli päättynyt.

Toisaalta tilanne ei välttämättä ole hallussa, vaikka hän olisi päässyt työpaikalle asti. Eräänä päivänä hän töistä lähtiessään lukitsi ovet todetakseen, että unohti sisäpuolelle lompakon, kännykän ja avaimet. Hän sai onneksi kyydin kotiin, josta soitti minulle ja pyysi avaintani lainaksi päästäkseen takaisin töihin. Hetken kuluttua sain uuden puhelun, jossa hän kertoi iloissaan, että onneksi hän oli unohtanut, että avaimet olivatkin unohtuneet kotiin jo aamulla ja sieltä ne nyt löytyivät.

Entä sitten piikkiöläinen muistineuvojamme? Häneltä katosi lompakko kauppareissun jälkeen ja huoli oli tietysti suuri. Lompakkoa haettiin kissojen ja koirien kanssa kotoa ja kaupasta. Lopulta se löytyi sieltä klassisesta paikasta eli jääkaapista. Samainen muistineuvojamme kutsui jokin aika sitten työn puolesta muistialan ammattilaisia erääseen tapaamiseemme. Samassa työhuoneessamme työskennellyt kollega oli juuri vaihtanut uuteen työpaikkaan ja yhdessä iloitsimme näkevämme sitten kyseisessä tapaamisessa. Vaan ihmetykseksemme tämä entinen kollegamme ei sitten ollutkaan osallistumassa. Syy saattoi toki olla siinä, että kaikki muut paitsi hänet oli muistettu kutsua. Hups!

Kyllä meillä töissä on ihme sakkia, meikäläisellä on sentään homma hanskassa! Paitsi silloin kun kadotin työpuhelimeni. Kahden päivän etsimisen jälkeen oli myönnettävä vahinko tapahtuneeksi, sulkea vanha SIM-kortti ja avata uusi sekä tilata uusi puhelin. Voihan sitä nyt vahinko sattua kenelle hyvänsä ja puhelin pudota vaikka lumihankeen. Tässä tapauksessa kylläkin puhelin löytyi viiden päivän kuluttua... pöydältä kotoa. Kuka sitä nyt siitä olisi osannut hakea?

Alan kohta jo itsekin ihmetellä, miten olen päässyt näinkin itsenäiseen asemaan työssäni. Mietitäänpä vaikka raha-asioiden hoitoa: Minulla on työasioiden hoitoa varten pankkikortti käytössäni. Hieman hankaluuksia on aiheutunut siitä, etten ole koskaan muistanut tämän kortin tunnuslukua. Asiat ovat kuitenkin hoituneet, kun olen voinut varmistaa ostokseni allekirjoituksella. Tai siis hoituivat siihen saakka, kunnes pankkikorttini lakkasi toimimasta. Mielelläni syyttäisin tapahtuneesta pankkia, mutta ehkäpä pitää vain katsoa peiliin. Vanhentuneen kortin ehkä kuuluukin lakata toimimasta ja sitä varten pitäisi muistaa hakea uusi kortti pankista.

Aika sattumanvaraista näyttäisi siis olevan päivittäinen selviytymisemme täällä Muistiyhdistyksessäkin. Mutta todellisuudessa hommat sujuvat mukavasti. Työt ovat tulleet tehdyksi ajallaan ja olemme jopa saaneet kiitosta hyvin tehdystä työstä! Ehkäpä hölmöilymme taustalla onkin se tosiasia, että kun monessa on mukana ja paljon tekee, niin väkisin välillä unohtelee. "Rapatessa roiskuu!" sanoo vanha viisauskin.

Taidamme sittenkin olla normaaleja ja tavallisissa muistiongelmissa joskus jopa kokemusasiantuntijoita. Me ehkä uskallamme helpommin nauraa muistivaikeuksillemme, kun uskomme erottavamme normaalit hankaluudet muistisairauksista. Toisaalta muistimokien lisääntyessä on hyvä pysähtyä miettimään omaa arkeaan ja jaksamistaan. Työssämme olemme myös nähneet, miten muistisairauden diagnoosin jälkeenkin edessä on hyviä vuosia ja tavallista arkea. Niinpä muistivaikeuksien takia meillä kenelläkään ei ole syytä pelkoon tai häpeään.

Oletko sinä huolissasi omasta tai läheisesi muistista? Jos haluaisit rauhassa jutella asiasta jonkun muistiasioihin perehtyneen kanssa, niin soittele vaikkapa Muistineuvoon. Valtakunnallinen Muistineuvo-tukipuhelin tarjoaa muistisairauksiin liittyvää ohjausta ja neuvontaa maanantaisin, tiistaisin ja torstaisin (klo 12-17) numerossa 09 8766 550 (0,08€/min.+pvm). Puheluihin vastaavat muistityön ammattilaiset.

Kirjoittaja:

aluejohtaja Minna Rosendahl
Varsinais-Suomen Muistiyhdistys ry, Varsinais-Suomen ja Satakunnan Muistiluotsi

Minna_Rosendahl.jpg

Tämä teksti on vierasblogi, jonka sisältö vastaa kirjoittajan omaa näkemystä käsiteltävästä aiheesta. Kirjoitus ei välttämättä edusta Muistiliitto ry:n virallista kantaa.