Syrjäytymisen vaikutus muistiin

10.12.2019

Syrjäytyneitä on joka ikäluokassa. Pääasiassa keskustellaan nuorten, lapsiperheiden ja työikäisten syrjäytymisestä. Iäkkäiden syrjäytymisestä ei ole puhuttu yhtä paljon, mutta se on yhdessä ikääntyvien määrän kanssa kasvava ongelma.

Ikäihmisten palveluita halutaan Suomessa kehittää niin, että toimintakyvyn heikkenemisestä huolimatta mahdollisimman monen elämä voisi jatkua kotona mahdollisimman pitkään. Näin ollen yksin asuvat ovat myös koko ajan huonokuntoisempia. Milloin koti ei enää ole se paras paikka ikäihmiselle?

Syrjäytymiseen ja yksinäisyyteen voi vaikuttaa monet asiat kuten elämän muutokset, työttömyys, leskeksi jääminen, eläkkeelle jääminen, köyhyys, alkoholiongelma, huonontunut terveys ja huonontunut toimintakyky. Nykyään voitaisiin erotella vielä kaksi muutakin muotoa: syrjäytyminen toiminta- ja liikkumiskyvyn menettämisen ja syrjäytyminen muistisairauden vuoksi. Yksin asujilla yksinäisyys on yleistä.

Yksinäisyys voi olla myönteistä tai kielteistä riippuen onko kyse omasta valinnasta. Siihen voi kuulua tai se voi aiheuttaa mm. masennusta, väsymystä sekä fyysisiä oireita. Yksinäisyys on riski mielen ja aivojen terveudelle ja voi pahentaa monien sairauksien oireita. Siitä on vaikea puhua ja on vaikeaa nähdä mitään hyvää ja merkittävää elämässä. Arvottomuuden ja hylätyksi tulemisen tunteet syövät hyvinvointiamme, koska tarvitsemme toisten ihmisten läheisyyttä, rakkautta ja turvallisuutta.

Muistisairauden oireiden ilmetessä ja ne tunnistettaessa voi tulla ahdistuneisuutta, häpeää, halua peitellä oireita, jolloin pysytään kotona mikä voi aiheuttaa syrjäytymistä. Muistisairaudet vaikuttavat fyysiseen, psyykkiseen ja sosiaaliseen toimintakykyyn. Vaikutuksiin liittyy käyttäytymisen muutoksia, persoonallisuuden muuttumista ja usein varhaisimpia oireita ovatkin masennus, sosiaalisista kontakteista vetäytyminen ja luonteen muuttuminen.

Fyysisen kunnon heikentyessä tai liikkumisen vaikeutuessa, on vaikeaa lähteä ulos yksin. Silloin elämänpiiri pienenee ja jäädään herkästi kotiin. Muistisairaan vanhuksen elämänpiiri saattaa olla pieni. Ihminen vetäytyy pikkuhiljaa enemmän ja enemmän omiin oloihinsa jättäen taakseen harrastukset, ihmisten tapaamiset ja saattaa alkaa välttelemään kaikkea sosiaalista kontaktia.

Usein muistisairauden oireet huomaavat ensin läheiset. Oireet voivat kuitenkin hitaasti, jolloin niihin totutaan eikä niihin osata puuttua ennen kuin sairaus voi olla jo pitkällä. Tästä voi myös päätellä, että jos läheisiä ei ole, on muistisairauteen vielä vaikeampi päästä kiinni.

Yleensä sosiaalisuus pysyy samana koko elinkaaren ajan eli jos on koko ajan ollut sosiaalinen, se jatkuu vielä iäkkäänä. Jos taas on aina ollut vetäytyvä ja omissa oloissaan, jatkuu tämäkin. Kaikki eivät itse edes halua apua. Yksinäisyyden tunne voi tulla, jos on ongelmallisia suhteita läheisiin tai ystäviin, suhteita ei ole tai läheisiä ei ole. Eli tukiverkkoa ympärillä ei ole, joka voi varmasti tuoda turvattomuuden tunnetta.

Kirjoittajat:

Heidi Nurmi, hoitotyön opiskelija, Satakunnan ammattikorkeakoulu
Henna Koskinen, hoitotyön opiskelija, Satakunnan ammattikorkeakoulusta

 
Tämä teksti on vierasblogi, jonka sisältö vastaa kirjoittajien omaa näkemystä käsiteltävästä aiheesta. Kirjoitus ei välttämättä edusta Muistiliitto ry:n virallista kantaa.

 

Lähteet
Engeström, Y., Niemelä, A-L., Nummijoki, J. ja Nyman, J. 2009. Lupaava kotihoito uusia toimintamalleja vanhustyöhön. Juva: PS-kustannus
Hallikainen, M., Mönkäre, R., Nukari, T. ja Forder, M. 2014. Muistisairaan kuntouttava hoito. Porvoo: Boowell Oy.
Hirvilammi, T. & Laatu, M. 2008. Toinen vääryyskirja. Vammala: Vammalan kirjapaino.
Saari, J. 2016. Yksinäisten suomi. Tallinna: Gaudeamus Oy
 Zunnzunnegui, M. -V., Alvarado, B.E, Beatrice, E., Del Ser, T. &Angel, O. 2003. Social network, social integration and social engagement determine cognitive decline in community-dwelling Spanish older adults. Journal of Gerontology Series B, Psychological Sciences & Social Sciences 58:93-100