Seksuaalisuus ja seksielämä parisuhteessa silloin, kun toisella puolisoista on muistisairaus
29.4.2019
SEKSI! Kas siinä sana, johon törmää päivittäin ja joka paikassa nykyään. Useimmiten seksi liitetään nuorehkoihin ihmisiin ja yleinen ajatus on, ettei seksi enää iäkkäämpää väestöä koske. Tämä ajatus on harha, sillä tutkimusten mukaan ikääntyvillä voi olla hyvinkin aktiivinen seksielämä siitä huolimatta, että ikä tuo mukanaan erilaisia haasteita.
Monet muistisairaiden seksuaalisuuteen liittyvät tutkimukset liittyvät sairauden loppuvaiheeseen ja seksuaalisiin käytösmuutoksiin. On vain vähän tietoa siitä, miten seksuaalisuus näkyy parisuhteessa sairauden alkuvaiheessa. Onko seksielämä yhteinen voimavara vai onko se vaikea asia, joka uuvuttaa puolisoita? Miten seksuaalisuus näkyy parisuhteessa ja tulevatko molempien tarpeet huomioiduksi?
Olen omassa työssäni muistipariskuntien kanssa törmännyt kommenttiin, ettei seksuaalisuus enää koske heitä, koska he ovat jo niin vanhoja. Toisaalta he ovat kertoneet, että läheisyys on lisääntynyt ja rakkauden tunne vahvistunut muistisairauden myötä. Toisin sanoen seksuaalisuus kyllä on vahvasti läsnä elämässä, mutta ehkä se ”perinteinen seksi” on jäänyt vähemmälle. Oikeastaan voisikin olla parempi puhua intiimistä läheisyydestä kuin seksistä.
Monenlaiset myytit ja uskomukset ohjaavat ajatteluamme. Suurin osa ihmisistä, jotka kohtaavat seksuaalisuuden ongelmia eivät hae ongelmaansa apua. Erään tutkimuksen mukaan esimerkiksi erektiohäiriöön jätti apua hakematta 78% apua tarvitsevista. Syitä on monia. Nolottaa ottaa puheeksi, tunne siitä ettei muilla ole näitä samoja ongelmia, huoli väärinymmärretyksi tulemisesta, stereotypia seksittömästä ikäihmisestä ja niin edelleen. Yli 80% ikäihmisistä, jotka olisivat tarvinneet apua, olisivat toivoneet, että ammattihenkilö olisi ottanut asian ensin puheeksi. On kuitenkin yleistä, ettei ammattilaisetkaan osaa näistä asioista kysyä.
Seksi ja seksuaalisuus eivät ole sama asia, vaikka niin usein ajatellaan. Seksuaalisuus tarkoittaa sitä, millaisia olemme, kuinka ajattelemme ja kenestä pidämme. Seksuaalisuus on meissä mukana aina, olipa elämäntilanteemme tai ikämme mikä tahansa. Se näkyy muun muassa pukeutumisessamme, käyttäytymisessämme ja rooleissamme. Seksi puolestaan tarkoittaa seksuaalisia tekoja, joita teemme. Se siis tarkoittaa eri asioita eri ihmisille. On todennäköistä, ettei seksielämä ole ikääntyessä ihan samanlaista kuin se oli nuoruudessa.
Iän myötä erilaiset sairaudet, lääkitys, vaihdevuodet, liikerajoitteet ja kivut haastavat seksielämää. Haasteista huolimatta kosketuksen kaipuu yleensä säilyy ja aktiivisella seksielämällä on paljon positiivisia vaikutuksia mm. mielen hyvinvointiin ja fyysiseen terveyteen. On hyvä huomioida, että ikääntyessä seksin yhdyntäkeskeisyys vähenee ja vaikkei yhdyntöjä olisi lainkaan, voi olla muunlaista seksielämää. Läheisyyttä puolison kanssa voi kokea vaikka tanssissa, yhteisissä saunahetkissä, halauksissa ja vierekkäin tv:tä katsellessa.
Seksuaalisuus ja seksielämä voi olla parisuhteelle valtava voimavara silloin, kun toisella on todettu etenevä muistisairaus. Puolison lähellä oleminen tässä ja nyt antaa iloa ja onnistumisen kokemuksia. Yhdessä oleminen tukee molempien tunnetta entisenlaisesta parisuhteesta. Pikkuhiljaa sairauden edetessä muutoksia alkaa näkymään myös seksuaalisuuden saralla. Valitettavan usein seksuaaliset käytösmuutokset tulevat yllätyksenä, sillä niistä ei juurikaan puhuta. Muistisairauden myötä lisääntyvä aloitekyvyn heikentyminen, itsestä huolehtimisen vaikeudet, puolisoiden roolien muuttuminen ja vähäiset voimavarat vaikuttavat seksuaaliseen kanssakäymiseen puolison kanssa. Joskus haasteeksi voi muodostua muistisairauden myötä voimakkaasti lisääntynyt kiinnostus seksiin.
Molempien puolisoiden mielessä on usein monenlaisia tulevaisuuteen liittyviä huolia ja pelkoja. Hyvin usein aiheesta tehnyt artikkelit ja uutiset lähestyvät asiaa raskaimman kautta. ”Muistisairas lähenteli toista asukasta hoivakodissa” tai ”Muistisairas tyydytti itseään julkisella paikalla”. Tällaiset otsikot eivät huolta ainakaan hälvennä. Olisi äärettömän tärkeää, että muistisairaan ja puolison seksuaalisuus huomioitaisiin myös silloin, kun muistisairaus etenee. Ratkaisevassa roolissa on muistityön ammattilaisten oikeanlainen suhtautuminen. Vaikka muistisairaus aiheuttaa parisuhteeseen ja seksuaalisuuteen monenlaista haastetta, vain harva hakee ongelmiinsa apua kuten edellä jo mainitsin. Asioista on joskus vaikea puhua myöskään puolison tai ystävien kanssa. Liian moni jää siis ongelmiensa kanssa yksin.
Työni muistipariskuntien kanssa herätti kiinnostukseni ikääntyneiden ja muistisairaiden sekä omaispuolisoiden seksuaalisuuteen ja sen tukemisen mahdollisuuksiin. Opiskelen tällä hetkellä seksuaalineuvojaksi ja teen opinnäytetyönäni kyselytutkimuksen aiheella Seksuaalisuus ja seksielämä parisuhteessa silloin, kun toisella puolisoista on muistisairaus. Kerättyä tietoa voi hyödyntää sekä pariskunnat että heidän kanssaan toimivat ammattihenkilöt. Toivon, että tiedon avulla voidaan madaltaa kynnystä ottaa puheeksi myös seksuaalisuuteen liittyviä asioita.
Kyselyn vastausaika on päättynyt. Tulokset esitellään marraskuussa Muistikonferenssissa Helsingissä ja lisäksi ne julkaistaan Oulun Seudun Muistiyhdistyksen ja Muistiliiton nettisivuilla.
