Sanoilla on väliä

19.11.2019

Muistiliitto on julkaissut uuden muistisairaiden ihmisten oikeuksia koskevan oppaan Minun oikeuteni, joka on suunniteltu muistisairaiden ihmisten ja heidän läheistensä käyttöön. Keskeisenä tavoitteena on ollut luoda helppolukuinen ja ymmärrettävä opas, jonka lukemiseen ei tarvita oikeudellisen tai ammattisanaston erityisosaamista.

Opas palvelee parhaiten sairauden alkuvaiheessa, jolloin uuden tiedon omaksuminen onnistuu vielä hyvin. Kun oppaaseen tutustuu siinä vaiheessa, oikeudet ja etuudet tulevat hyödynnetyiksi alusta lähtien. Opas myös auttaa ennakoimaan sitä, mitä asioita on hyvä hoitaa kuntoon sairauden edetessä.

Muistiliitolla on jo olemassa oikeusopas. Ssiinä oleva asioiden esittämistapa ja tekstityyli palvelevat kuitenkin ennen kaikkea sosiaali- ja terveyspalveluiden ammattilaisia, jotta heillä olisi saatavilla tietoa muistisairaan oikeuksista. Oikeusoppaan teksti on osin hankalatajuista, sillä siihen on koottu laki- ja viranomaisteksteihin perustuvia tietoja. Tämän pohjalta heräsi ajatus, että eikö näistä asioista voisi puhua selkeämmin ja helpommin ymmärrettävästi, ilman että asioiden tarkoitus ja merkitys silti vääristyvät? Päätimme vastata tähän haasteeseen, toivottavasti onnistuimme!

Opasta laadittaessa asioiden oikea sanoittaminen on noussut merkittävään rooliin. Ei ole yhdentekevää, miten asiat ilmaistaan ja mitä sanoja valitaan käytettäväksi. Oikeuksia koskevan oppaan laadinnan suurin vaikeus on varmasti ollut sen ymmärtäminen, mitkä termit ovat niin yleiskielisiä, että niitä voi sellaisenaan käyttää, ja mitkä termit ovat sellaista ammattikieltä, että niiden merkitystä on tarpeen avata lukijalle tai ne on jopa korvattava toisilla termeillä. Oppaan kohderyhmä on myös vaikuttanut sanavalintoihin; puhutaanko esimerkiksi sosiaalihuollosta, joka on hyvin järjestelmälähtöinen termi, vai puhutaanko mieluummin sosiaalipalveluista, jonka tausta-ajatuksena on käyttäjälähtöisyys. Ei ole varmasti vaikea arvata, että Minun oikeuteni -oppaassa puhutaan sosiaalipalveluista, ei sosiaalihuollosta.

Samanaikaisesti on tullut kuitenkin pitää mielessä, että oikeudelliset asiat perustuvat tarkkoihin määritelmiin ja siihen, että käytetään oikeita termejä, jotta lopputulema olisi toivotunlainen. Muistisairaiden ihmisten oikeuksia koskevien asioiden parissa työskennellessä on kirkastunut ajatus siitä, että asioita ei voi loputtomasti yksinkertaistaa ja oikoa, eikä asioista voi puhua ’vähän sinne päin’. Etenkin sosiaalipalveluita koskevassa lainsäädännössä on paljon samankaltaista sanastoa, joilla kuitenkin tarkoitetaan eri asioita. Esimerkiksi palveluita ja etuuksia haettaessa on tärkeää käyttää oikeita termejä, jotta sovellettavaksi tulisi oikea laki. Palvelun tarvitsijan käytännön elämän näkökulmasta katsottuna samasta asiasta voi olla säännöksiä hieman eri termein eri laeissa, ja riippuen sovellettavasta laista palvelu saattaa olla maksullinen tai maksuton, ja sen myöntämiskriteerit erota toisistaan. Vaikutukset väärän termin käytöstä voivat siis olla suuret ja lopputulema olla muuta kuin on toivottu.

Oikean sanoituksen löytäminen on ollut itsearvioinnin paikka myös meille, jotka teemme töitä muistisairaiden ihmisten oikeudellisten asioiden parissa ja käytämme alan termistöä päivittäin. Usein tilanne on se, että keskustelukumppani on näiden asioiden kanssa tekemisissä ensimmäisen ja mahdollisesti jopa ainoan kerran elämässään. Sanojen valinta on jatkuvaa tasapainoilua, jotta haluamansa viestin saa perille siten, ettei toinen puhu mustikoista ja toinen mansikoista. Muistisairaiden ihmisten oikeuksiin liittyvät asiat ovat jo sisältönsä puolesta monitahoisia ja -mutkaisia. Oikealla sanoituksella voimme osaltamme pyrkiä vaikuttamaan siihen, ettei muistisairaiden ihmisten ja heidän läheistensä oikeudet jää toteutumatta ainakaan sen vuoksi, ettei niistä ole ollut saatavissa ymmärrettävää tietoa.

Antoisia lukuhetkiä Minun oikeuteni -oppaan parissa!

Kirjoittaja: