“Sairaus ei määrittele minua, vaan se kaikki eletty elämä ja kokemukset” - ammattilaisten vinkkejä muistelutyöhön

Muistelu nousee usein esiin muistisairaiden kuntoutuksesta ja ryhmätoiminnasta puhuttaessa, eikä syyttä. Muistelu on keskeinen osa yksilöllisen identiteetin ja sosiaalisten suhteiden rakentamista, ja lisäksi sen avulla voi käsitellä menneitä tapahtumia ja niiden herättämiä tunteita (1). Muistelun merkitys ei vähene muistisairauden myötä, päinvastoin.

Systemaattista näyttöä muistelun tehosta muistisairaiden kuntoutuksessa kaivataan lisää, mutta positiivisia vaikutuksia on todettu ainakin elämänlaadun, kognition, kommunikaation ja mielialan osalta (2). Henkilön historiaan liittyvät materiaalit tuovat mukanaan paljon muistoja ja toimivat eräänlaisina muistiherättäjinä, jotka stimuloivat aisteja ja tarjoavat tukea keskusteluun. Muisteltaessa muistisairas saa tuntea olevansa kyseisen aiheen asiantuntija, mikä on parhaimmillaan voimaannuttavaa. (3) Lisäksi muistelu tarjoaa puitteet mukavalle yhdessäololle ja vertaisuudelle.

Kokosimme tähän tekstiin muistelutyötä toteuttaneiden muistialan ammattilaisten vinkkejä hyviin muistelutuokioihin. Tekstissä esitetyt kokemukset ja sitaatit on koottu Omin sanoin -hankkeen järjestämistä muisteluaiheisista työpajatapaamisista kesäkuussa 2023. 

Aiheesta kuin aiheesta voi muistella

Muistelu on tärkeä tapa tukea muistisairaan vuorovaikutusta. Itselle merkityksellisistä aiheista on helpompi puhua, jolloin henkilö pystyy osallistumaan keskusteluun, vaikka lähimuistin kanssa olisi jo merkittäviä haasteita. Koska varhaisemmat muistot säilyvät tyypillisesti pisimpään, omat nuoruusmuistot ovat muistisairaiden ryhmissä yleensä suosikkiaihe.

Ryhmissä nostetaan esille oman elämän tärkeitä kokemuksia ja mieleenpainuvia kohtaamisia eli niitä asioita, jotka ovat herättäneet aikoinaan vahvoja tunteita. Jollekin tällainen kokemus saattaa olla julkkiksen kohtaaminen, toiselle puolestaan ensimmäinen äitienpäiväkortti omalta lapselta. Muistella voi melkeinpä aiheesta kuin aiheesta, joten aiheen valinnassa asiakkaiden tunteminen on suureksi avuksi. 

Muistelun tukena on hyvä huomioida vuorovaikutuksen monikanavaisuus. Puheen tukena tai sen sijasta kannattaa hyödyntää kuvien katselua, musiikin kuuntelua tai laulamista sekä erilaisten esineiden tai ruokien tunnustelua, haistelua ja maistelua. Näiden avulla myös ne henkilöt, joilla on haasteita puheen tuottamisessa tai ymmärtämisessä, voivat osallistua muistelutuokioon: 

“Voi olla vaikka joku, joka ei pysty kysymykseen vastaamaan, mutta jos on joku muistelun apuväline siinä, esine, kuva tai musiikki, ihan mikä vaan, niin saattaa sitten tulla paljonkin muistoja mieleen. Mun mielestä se on erityisen arvokasta.” 

Erilaisia muisteluun soveltuvia virikemateriaaleja löytyy käyttövalmiina Vahvike-aineistopankista, Muistipuisto-verkkopalvelusta tai RyhmäRenki-sivustolta. Videoita tai musiikkia tietyltä vuosikymmeneltä voi etsiä lisäksi YouTubesta, Yle Areenasta tai Yle Arkistosta. Muistelun tukena on hyödynnetty myös vanhoja esineitä, valokuvia, vanhoja lehtiä, elokuvia ja erilaisia ääninäytteitä. Toiminnallisemmissa tuokioissa voidaan kokeilla tuttuja reseptejä ja maistella tehtyjä ruokia, nuuhkia erilaisia tuoksuja, kuten kanelia, kardemummaa ja tervaa, tai vierailla museoiden näyttelyissä.  

Eri teemoista valmiiksi koottuja muistelusalkkuja voi tiedustella lainaan esimerkiksi oman lähiseudun museoilta tai kirjastoilta. Muistelusalkut sisältävät vanhoja kuvia tai esineitä, joita ei välttämättä ole ollut yleisesti saatavilla enää vuosikymmeniin. Omasta nuoruudesta tutun esineen tutkiminen saattaa herättää mieleen vahvoja muistoja menneisyydestä. Ammattilaiset pohtivatkin, olisiko nyt aika alkaa koota muisteluun sopivaa materiaalia 70- ja 80-luvuilta, kun tavaroita on vielä saatavilla. 

Aina muistelutuokiolle ei tarvitse olla valmista suunnitelmaa. Sopivan tilaisuuden tullen muisteluun voi heittäytyä spontaanistikin ja antaa keskustelun rönsyillä vapaasti. Monen mielestä juuri nämä spontaanit muisteluhetket ovat usein kaikkein antoisimpia. 

Muistelu aktivoi ja voimaannuttaa 

Muisteltaessa kukin saa kertoa itselleen merkityksellisistä asioista omalla tavallaan. Muistelijalle on tärkeää saada kertoa omia tarinoitaan niin, että muut kuuntelevat. Tämä on parhaimmillaan voimaannuttavaa.

Muistelu on oman elämäntarinan jäsentelyä ja identiteettityötä, joka vahvistaa minäkuvaa: vaikka sairastuminen olisi tällä hetkellä mielessä päällimmäisenä, on elämään mahtunut paljon muutakin. Elämän varrella kertyneet hienot kokemukset ja mukavat muistot vahvistavat ajatusta siitä, että elämään voi yhä mahtua mielekkäitä asioita. Toisaalta muistellessa voidaan käsitellä vaikeitakin kokemuksia, mikä voi lievittää ahdistuneisuutta. 

Ryhmissä muistelu tarjoaa mahdollisuuden vertaistuelle. Ihmiset jakavat keskenään samanlaisia kokemuksia sairastumisesta ja sen mukanaan tuomista arjen haasteista, mutta myös kunkin ikäluokan sukupolvikokemuksia, joita voidaan muistella yhdessä. Muistelua ohjanneiden mukaan sairauden vaihe vaikuttaa usein siihen, keskittyykö muistelu viime vuosiin vai kauemmas omaan lapsuuteen ja nuoruuteen. Etenkin työikäisenä sairastuneet voivat ilmaista tarvetta käsitellä sairastumiseen liittyviä tunteita, työelämää ennen sairastumista sekä luopumisen kokemuksia. Näissä hetkissä käsitellään kipeitäkin tunteita muistelun avulla. Ammattilaiset vinkkaavat, että vaikeiden asioiden käsittelemiselle tulee antaa aikaa, mutta keskustelu olisi hyvä päättää mukavampiin tunnelmiin, ettei ahdistunut mieliala jää vallalle.  

Parhaimmassa tapauksessa yhteiset muistelutuokiot voivat vahvistaa yhteenkuuluvuutta ja läheisyyttä ryhmissä, sillä muisteluun voivat osallistua kaikki. Muistelutuokion aikana ammattilaisen on helpompi ennakoida tiettyjä sananlöytämisen haasteita ja tukea vuorovaikutusta keskustelun kuluessa. Jos aihe on ennalta valittu, voi sopivia materiaaleja tai kuvia koota jo ennakkoon saataville. Toisaalta osallistua voi monin muinkin tavoin kuin puheella: täysin puhumatonkin henkilö saattaa hymyillä, nauraa tai itkeä.

Joskus muistelu tuo mukanaan yllätyksiäkin:  

“On merkityksellistä, että ihmiset, jotka ei enää puhu, niin he osaavat kyllä laulaa, ja muistavat laulun sanat suomeksi ja englanniksi. Niistä tulee sitten paljon muistoja. Musiikki kyllä herättää ihmiset henkiin kummasti.“ 

Lopuksi 

Mitä pidemmälle muistisairaus etenee, sitä enemmän muistelu vaatii tukea toiselta osapuolelta. Muistelua kannattaa kuitenkin jatkaa, vaikka muistisairas ei enää itse tekisi siihen aloitetta. Ammattilaiset kertovat, että joskus omaisetkin ovat yllättyneet siitä, miten voimakkaasti muistisairas voi reagoida muistelutuokioon: 

“On myös läheiselle tärkeää huomata, kun joskus saattaa tulla niitä kommentteja, että pystyykö hän (muistisairas omainen) osallistumaan ryhmätoimintaan ollenkaan vai istuuko vaan hiljaa tai nukkuuko hän siellä, että voikin näyttää, että kyllä sieltä paljon tarinoita saattaakin tulla. Se on aina arvokasta.“ 

Toiselta osapuolelta edellytetään läsnäoloa, uteliaisuutta ja taitoa kuunnella. Muisteluun on tärkeää kutsua mukaan myös ne kaikkein hiljaisimmat osallistujat, mikä vaatii tietynlaista herkkävaistoisuutta. Osa tarvitsee enemmän aikaa vastaamiseen, joten tilanteessa ei pidä kiirehtiä. On hyvä pohtia myös keskustelun ohjaamisen tapoja muistisairaille soveltuviksi. Muisteltaessa ei kannata tentata nimiä tai päivämääriä, vaan keskittyä kokemuksiin ja tunteisiin. Sen sijaan, että kysyisi “miksi, mikä ja kuka” voikin siis kysyä “miltä tämä sinusta tuntui?”.  

Muistelutyötä kannattaa kokeilla rohkeasti kotonakin. Yhteiset muisteluhetket omaisen kanssa voivat vahvistaa yhteenkuuluvuuden tunnetta ja korostaa yhdessä eletyn elämän merkitystä. Muistelun avulla voidaan löytää uusia tapoja olla vuorovaikutuksessa ja viettää yhteisiä mukavia hetkiä. Ammattilaiset kehottavat muistelun osalta sinnikkyyteen: vaikka muistelu ei tänään onnistuisi, se voi sujua jollakin toisella kerralla tai toisella tavalla.  

Kirjoittajat:

Lähteet 

1. Astell, A.J., Purves, B. & Phinney, A. (2011). ‘Story of my life?’ The contents and functions of reminiscing. CHI 2011, May 7–12, 2011, Vancouver, BC, Canada. ACM 978-1-4503-0268-5/11/05. 

2. Woods, B., O'Philbin, L., Farrell, E.M., Spector, A.E. & Orrell, M. (2018). Reminiscence therapy for dementia. Cochrane Database of Systematic Reviews 2018, Issue 3. Art. No.: CD001120. DOI: 10.1002/14651858.CD001120.pub3. 

3. Hohenthal-Antin, L. (2013). Muistellaan. Luovat menetelmät muistisairaiden tukena. PS-Kustannus, Jyväskylä.