Muistisairaiden kaatumisvaaran arviointi: haasteet ja mahdollisuudet

Muistisairaiden kaatumisriski on huomattavasti suurempi verrattuna muihin ikääntyneisiin. Joka kolmas yli 65-vuotias kotona asuva kaatuu vuosittain, kun taas muistisairaiden riski kaatua on kaksinkertainen. Uusi kaatumisten ehkäisyn maailmansuositus korostaa iäkkäiden kaatumisriskin systemaattista arviointia ja yksilöllisten riskitekijöiden tunnistamista.  

Suomessa muistisairauteen sairastuu joka vuosi 23 000 henkilöä. Diagnosoitu muistisairaus on yli 150 000 henkilöllä. (Käypä hoito -suositus, 2023.) Määrän ennustetaan kaksinkertaistuvan vuoteen 2050 mennessä, ellei tehokkaita muistisairauksien ehkäisytoimenpiteitä toteuteta. 

Korkea ikä on muistisairauksien merkittävin riskitekijä. Muistisairaus taas on itsenäinen kaatumisten vaaratekijä niin sairaalassa, asumispalveluissa kuin myös kotona asuvilla ikäihmisilläkin. Iän myötä toiminta- ja liikkumiskyky usein heikkenee, mikä puolestaan lisää kaatumisvaaraa. Tarvitaankin tehokkaita toimenpiteitä niin kaatumisten ehkäisyyn, iäkkäiden liikkumis- ja toimintakyvyn ylläpitämiseen kuin myös muistisairauksien ehkäisyyn. 

Tuoreita tutkimusjulkaisuja kaatumisvaaran arvioinnista 

Jotta kaatumisia voidaan tehokkaasti ehkäistä, on tärkeää kiinnittää iäkkään kaatumisvaaraan huomiota ajoissa ja yksilöllisen tarpeen mukaisesti. Kansainvälinen työryhmä päivitti kaatumisten ehkäisyn suositukset vastaamaan uusinta tieteellistä näyttöä vuonna 2022. Suositus korostaa iäkkään kaatumisriskin systemaattista kartoittamista ja yksilöllisten riskitekijöiden tunnistamista. Muistisairaus ja sen oireet voivat asettaa haasteita kaatumisvaaran arvioinnille. Tämän vuoden syyskuussa julkaistussa laadullisessa kartoittavassa katsausartikkelissa (Lynds & Arnold, 2023) keskityttiin tunnistamaan ja tiivistämään vuosien 2012–2022 aikana kuudessa eri sähköisessä tietokannassa julkaistut tutkimukset sekä muualla internetissä julkaistut eri organisaatioiden ja hyväntekeväisyysjärjestöjen kirjallisuus sekä kansallisten suositusten käytäntöohjeet, joissa käsitellään kaatumisriskin seulontaa ja arviointia muistisairauksia sairastavilla henkilöillä. 

Kirjallisuushaulla tutkijat löysivät 181 tutkimusta tai muuta julkaisua, joista sisäänotto- ja poissulkukriteerien jälkeen varsinaiseen laadulliseen analyysiin tarkastelun kohteeksi valittiin 25 julkaisua. Julkaisuista tunnistettiin viisi erilaista mittaristoa, joita oli käytetty sekä kaatumisvaaran seulonnassa (nopea menetelmä, kaatumisriskin systemaattinen kysyminen, kuten aiemmat kaatumiset esim. FROP-Com) että arvioinnissa (perusteellisempi yksilöllisten riskitekijöiden tunnistaminen, moniammatillinen arviointi). Lisäksi tunnistettiin 23 yksilöllistä testiä, joilla kaatumisvaaraa oli yksilöllisesti arvioitu. 

Muistisairaus ja kaatumisvaaran seulontamenetelmät  

Yksinkertaisin kaatumisvaaran seulontamenetelmä on henkilön kaatumishistorian selvittäminen. Kuten uusi maailmansuosituskin korostaa, iäkkäältä tulisi kysyä viimeisen vuoden aikana tapahtuneista kaatumisista kaikissa kontakteissa sosiaali- ja terveys- sekä pelastustoimen kanssa.

Lynds ja Arnold painottivat katsauksessaan, että muistisairaiden osalta kaatumishistorian selvittäminen voi olla haasteellista, koska he eivät välttämättä muista kaatuneensa. Siksi kaatumisista kannattaa mahdollisuuksien mukaan kysyä myös muistisairaan läheiseltä. Tieto aiemmista kaatumisista voi löytyä myös henkilön muista, käytössä olevista terveystiedoista. 

Kaatumisvaaraa voidaan seuloa myös arvioimalla iäkkään kävelyn ja tasapainon laatua. Muun muassa selkeät liikkumis- ja toimintakyvyn muutokset kuten hidastunut kävelynopeus, muutokset askelpituudessa, töpöttävä kävely tai vaikeus puhua ja kävellä samanaikaisesti, ovat merkkejä mahdollisesta kohonneesta kaatumisvaarasta, ja ne edellyttävätkin aina yksilöllisempää kaatumisriskin selvittämistä. 

Muistisairaus ja toiminnalliset kaatumisvaaran arviointimenetelmät  

Kaatumisten ehkäisyn maailman suosituksen mukaan yksilöllistä kaatumisvaaraa voidaan arvioida mittaamalla kävelynopeutta tai vaihtoehtoisesti Timed Up and Go (TUG) -testillä. Lynds:n ja Arnold:n katsausartikkelin mukaan muutokset sekä kävelynopeudessa että askelpituudessa ovat tutkimuksissa osoittautuneet luotettaviksi kaatumisvaaran ennustajiksi myös muistisairailla henkilöillä. Yleisimmin käytetty työkalu kävelynopeuden mittaamiseen oli 10 metrin kävelytesti. 

TUG-testi on toiminnallinen testi, joka sisältää liikkuvuuden, lihasvoiman, kävelyn ja tasapainon osatekijöitä. Testissä henkilö nousee tuolista, kävelee kolme metriä, kääntyy, kävelee takaisin tuolille ja istuutuu alas, ja tähän kuluva aika mitataan. Lyndsin ja Arnoldin kirjallisuuskatsauksessa TUG-testin soveltuvuutta muistisairaille oli tutkittu kymmenessä yksittäisessä tutkimuksessa. Kuten jo aiemman tutkimuskirjallisuuden perusteella tiedetään, ei TUG-testi ennusta kaatumisvaaraa johdonmukaisesti. Katsausartikkelin perusteella testin soveltuvuudesta muistisairaille oli myös vaihtelua eri tutkimusten välillä. Lynds ja Arnold kuitenkin esittivät, että sekä TUG-testiä että 10 metrin kävelynopeuden mittaamista voidaan käyttää muistisairaiden kaatumisvaaran arvioinnissa varmistamalla, että muistisairas ymmärtää ja pystyy noudattamaan testaukseen liittyviä sanallisia ohjeita ja testi on hänelle turvallinen suorittaa. 

Kävely edellyttää myös tiedonkäsittelyn toimintoja ja hallintaa. Lyndsin ja Arnoldin katsauksessa pohdittiinkin niin sanottujen dual tasking -tehtävien käyttämistä muistisairaiden kaatumisvaaran arvioinnissa. Dual tasking -tehtävissä liikkumista ja toimintakykyä mittaavaan testiin kuten kävelynopeuteen yhdistetään kognitiivinen tehtävä, esimerkiksi ääneen laskeminen tai eläinten nimeäminen. Kahta eri toimintoa yhdisteleville tehtävillä voidaan arvioida myös päivittäisten toimintojen sujuvuutta.

Muistisairailla henkilöillä päivittäisten toimintojen suorittaminen saattaa vaikeutua, koska motorista ja kognitiivista toimintaa yhdistävissä tehtävissä henkilön voi olla vaikea jakaa huomionsa samanaikaisesti näihin molempiin elementteihin. Kun huomiota ei pysty turvallisesti jakamaan kahden eri toiminnon välillä, lisääntyy kaatumisvaara monissa arkipäiväisissä toiminnoissa (esim. rollaattoria käytettäessä henkilön tulee jakaa huomionsa sekä välineen että itsensä liikuttamiseen). Dual tasking -aiheesta tarvitaan kuitenkin vielä lisää luotettavaa tutkimustietoa. Huomionarvoista on myös, että standardoitujen testien muuttamisen (kognitiivisen tehtävän lisääminen) jälkeen, ei testien viitearvoja voi enää käyttää apuna tulosten tulkinnassa. 

Muistisairaan kaatumispelon arviointi 

Kaatumisten ehkäisyn maailmansuosituksen mukaan myös kaatumiseen liittyvää huolta ja/tai pelkoa tulee arvioida osana monitekijäistä kaatumisen riskiarviointia niin sairaalaympäristössä kuin myös kotona ja hoivapalveluiden piirissä asuvilla ikäihmisillä. Mittarina voidaan käyttää esimerkiksi FES-I-mittaria tai testin lyhyempää versiota. FES-I (Falls Efficacy Scale International) kyselylomakkeella voidaan arvioida henkilön kokemaa pelkoa useissa itsenäiseen elämään liittyvissä toiminnoissa. 

Lynds ja Arnold totesivat katsauksessaan, että FES-I-mittaria voidaan käyttää tietyin varauksin myös muistisairailla henkilöillä. Muistisairaan kanssa on suositeltava täyttää lomake henkilökohtaisesti haastatellen. Lisäksi tulee varmistaa, että henkilö ymmärtää lomakkeella esitetyt kysymykset. Muistisairailla esimerkiksi yksin pelon käsitteen ymmärtäminen voi olla merkittävästi heikentynyt. 

Käytännön vinkkejä arviointi- ja testaustilanteeseen 

Muistisairaudet voivat aiheuttaa moninaisia kognitiivisen toimintakyvyn ja vuorovaikutuksen ongelmia. Testaustilanteessa vaikeuksia voi esiintyä sekä testiohjeiden ymmärtämisessä että niiden noudattamisessa (esim. eri suuntien hahmottaminen). Pelko tai erilaiset hahmottamisongelmat kuten äänet ja lattiamateriaalit, kehon käytön ja kehoyhteyden ongelmat, väsymys, näläntunne tai wc-hätä voivat myös vaikeuttaa tehtävään keskittymistä. Näiden tekijöiden mahdollinen vaikutus kannattaa aina huomioida myös testitulosten tulkinnassa. 

Lyndsin ja Arnoldin katsauksen perusteella edellä kuvatut kaatumisvaaraa arvioivat mittaristot soveltuvat myös muistisairaiden kaatumisvaaran arviointiin, kunhan varmistetaan, että ohjeet ovat ymmärrettäviä ja tehtävänannot selkeitä.  

Yksityiskohtaisia ohjeita tai pitkän testausprotokollan sisältävien testien käyttöä tulisi välttää. Rauhallinen testiympäristö, ilmapiiri ja muistisairaan arvostava kohtaaminen, katsekontakti sekä selkeä ja rauhallinen puhe luovat otollisen testitilanteen. Jos testien suorittaminen tuntuu haasteelliselta, kannattaa testaus siirtää toiseen ajankohtaan, sillä muistisairauden oirekuva voi vaihdella päivästä, ja jopa vuorokauden ajasta, toiseen.  

Kaatumisvaaran arviointi ja jatkotoimenpiteet 

Kaatumisvaaran seulonta- ja arviointimenetelmät eivät kuitenkaan koskaan yksin riitä ehkäisemään kaatumisia. Kaatumisvaaraan tulee aina puuttua ja suorittaa oikeita toimenpiteitä kaatumisten ehkäisemiseksi. Toimenpiteiden toteutumista tulee myös seurata. Kaatumisvaaraa tulee myös arvioida uudelleen säännöllisin väliajoin ja aina esimerkiksi henkilön terveystilanteen tai asuinympäristön muuttuessa. 

Neuvonnan ohella uudessa kaatumisten ehkäisyn maailmasuosituksessa suositellaan liikuntaharjoittelua kaikille iäkkäille. Myös muistisairaat hyötyvät liikuntaharjoittelusta, ja henkilökohtainen liikuntaohjelma tulee tarjota kaikille kotona asuville muistisairaille. Mitä korkeampi kaatumisvaara on, sitä räätälöidyimmillä toimenpiteillä ja moniammatillisella yhteistyöllä kaatumisvaaraan tulee puuttua.

Nykyään yhä useampi edennyttä muistisairautta sairastava asuu pidempään omassa kodissaan. Tämän myötä yhä useammalla kotona asuvalla muistisairaalla on korkea kaatumisriski. Korkeassa kaatumisvaarassa olevalle kotiin tarjottava liikuntaharjoitteluohjelma ei yksin riitä, vaan tarvitaan järeämpiä ja yksilöllisempiä keinoja puuttua kaatumisvaaraan sekä liikkumis- ja toimintakykyä ylläpitävää kuntoutusta myös kotioloissa. 

Kirjoittaja: