Meillä Attendolla kohtaamiset ovat kaiken toimintamme sydän. Tämän tärkeän teeman ympärille Attendo on yhdessä Muistiliiton kanssa toteuttanut kurssin muistisairaan kohtaamisesta. Kurssi on suunnattu kaikille muistisairaiden kanssa työskenteleville attendolaisille.
Itselleni nuorena hoitajana vastaava olisi ollut aikoinaan kullanarvoinen. Kurssilla on hyvässä ja tiiviissä paketissa muistisairaan kohtaamiseen liittyviä käytännön neuvoja, mutta myös kerrottu sitä raamittavista lainsäädännöistä ja säädöksistä riittävän selkeästi. Jatkossa aion suositella kurssin käymistä kaikille kollegoilleni ja opiskelijoillemme. Myös minulle kokeneena hoitajana kurssi opetti uutta ja antoi ajattelun aihetta.
Ohessa muutamia ajatuksiani kurssin sisällöistä, jotka itsekin koen erittäin tärkeäksi muistisairaiden kanssa työskennellessä. Kun muistisairaus on kasvattanut ikääntyneestä taas nuorukaisen ja kuorinut kaiken opitun, jättäen jäljelle ihmisen perusytimen, minuuden, korostuu kohtaamisen ja fyysisen kosketuksen merkitys entisestään.
Kun 98-vuotias yöllä itkee hädissään äidin perään, ei auta kertoa, että äiti on jo taivaan kodissa. Miten voisikaan, kun hän itse on vain kymmenkesäinen ja näki äidin vasta aamulla navetalla? Sen sijaan voi ottaa kädestä, silittää hiuksia ja lohduttaa, kohdata toinen ihminen hädässään. Millainen äiti on? Miltä äiti tuoksuu? Usein jo läsnäoleminen ja toisen kuunteleminen helpottaa ahdistusta. Hädän kiistäminen ja vähätteleminen sen sijaan lisäävät sitä.
Muistisairaalle hänen todellisuutensa on ihan yhtä oikea ja todellinen, kuin meille meidän nykyhetkemme. Se olisi jokaisen muistisairaiden parissa toimivien tärkeää muistaa. Kukaan ei halua tulla tunteinensa mitätöidyksi, muistisairas ihminen ei ole siinä poikkeus. Muistisairaalla on myös yhtälainen tarve saada vaikuttaa omaan arkeensa ja elämäänsä liittyviin päätöksiin.
Tarve olla osa yhteiskuntaa ja yhteisöä ei häviä sairauden myötä. Muistisairas on aikuinen, pitkän elämänkokemuksen ja -historian omaava ihminen ja häntä tulisi kohdella se muistaen. Yksi hyvä esimerkki tästä on lähestyvät presidentinvaalit. Suomessa jokaisella on oikeustoimikelpoisuudestaan riippumatta äänioikeus ja muistisairaillekin tulee järjestää mahdollisuus antaa äänensä vaaleissa eikä heidän panostaan yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen tule vähätellä.
Pienemmässä mittakaavassa jokaisen muistisairaankin tulisi saada vaikuttaa arkeensa: siihen miten pukeutuu, mitä syö ja juo, mitä harrastaa, kenen kanssa aikansa viettää, millaista vuorokausirytmiä noudattaa. Tämä tulisi yhteiskunnan ja hoivakotien mahdollistaa. Täytyisi päästä irti siitä hoitajalähtöisestä rytmistä, jossa jokaisen on noustava kahdeksaksi aamiaiselle ja mentävä nukkumaan kahdeksalta iltapalan jälkeen. Oma luontainen rytmini on iltapainotteinen ja voin luvata, että se joka ollessani vanha tulee repimään minua ylös sängystä ennen puoltapäivää, saa takuulla kuulla kunniansa!
Kirjoittaja:
Sanna Ryhänen
Lähihoitaja
Attendo Sirkunhovi, Joensuu
