Kenellä on oikeus yhdenvertaisuuteen työelämässä?

13.4.2016

Periaate yhdenvertaisuudesta koskettaa meitä kaikkia, mutta käytännön tasolla yhteiskunnallinen keskustelu työelämän yhdenvertaisuudesta jättää esimerkiksi muistisairautta sairastavat ihmiset usein tiedostamatta sen ulkopuolelle. Muistisairauksien tunnistamisen puute työelämässä voi aiheuttaa sen, että esimerkiksi työolosuhteiden järjestelytuen mahdollisuuksia ei osata hyödyntää muistisairauksien kohdalla samoin kuin fyysisten vammojen kohdalla tai kognitiivisen ergonomian kysymyksiin ei suhtauduta riittävän vakavasti.

Akateeminen keskustelu muistisairauksien ja työelämän suhteesta on vasta kehittymässä. Omalla kohdallani asia selvisi suunnitellessani muistisairauksia ja työelämän yhdenvertaisuutta käsittelevää gradu-työtäni valtiotieteiden alalta. Aiheen poliittista relevanssia epäiltiin huolimatta siitä, että niin oikeus yhdenvertaisuuteen ja syrjimättömyyteen kuin kysymykset kansalaisuudesta ja työstä ovat yhteiskunnan toiminnan ydintä.

Totta toisaalta on, että nimenomaan muistisairauksien yhteiskunnallisen aspektin ymmärtäminen on akateemisessa kirjallisuudessa tapahtunut vasta hiljan. Käänteentekevä teos on ollut Tom Kitwoodin vuonna 1997 julkaisema ”Dementia Reconsidered. The person comes first”, joka nosti esille sekä ympäristön negatiivisten asenteiden merkityksen siinä, miten muistisairaudet yhteiskunnassa nähdään, että korosti hoivatyössä näkökulmaa, jossa sairastunut ihminen ja hänen persoonansa ovat keskiössä. 

Työni lähtökohtana oli ihmetys siitä, ettei aineistona toimineissa työelämän yhdenvertaisuutta, monimuotoisuutta tai osatyökykyisyyttä käsitelleissä oppaissa mainittu muistisairauksia nimellä saati nostettu esille kognitiivisen toimintakyvyn kysymyksiä. Kuitenkin työvoimapoliittisina tavoitteina pidetään Suomessa muun muassa työelämän yhdenvertaisuuden ja monimuotoisuuden kehittymistä sekä työurien pidentämistä. Koska perustuslaki ja yhdenvertaisuuslaki kieltävät syrjinnän henkilöön liittyvien syiden, kuten terveydentilan ja vammaisuuden perusteella, tulisi myös työiässä muistisairauteen sairastuneiden ihmisten siis olla näiden työvoimapoliittisten tavoitteiden kohderyhmänä.

Vaikuttaa siltä, ettei julkisessa keskustelussa siten lainkaan tunnisteta muistisairauksiin tai tiedonkäsittelyllisiin taitoihin liittyviä kysymyksiä, vaikka tiedetään että työikäisenä sairastuneita ihmisiä on 7 000–10 000 ja muistiongelmat ovat läsnä monen työntekijän arjessa.  

Jos kognitiivisen toimintakyvyn merkitystä tai muistisairauksia ei lähtökohtaisesti tunnisteta työelämää koskevassa keskustelussa, voidaan tietoisesti tai tiedostamatta vaikuttaa siihen, etteivät ne edes nouse huomiota vaativiksi poliittisiksi kysymyksiksi sekä vaikeuttaa siten muistisairautta sairastavien ihmisten työssä jatkamista.

Graduni keskeisenä tuloksena voidaan pitää sitä, että vaikka sairastuneiden ihmisten työelämään osallistumista ei pyritä aktiivisesti käytetyssä aineistossa eväämään, johtaa sairausryhmän tunnistamisen puute siihen, ettei muistisairauteen sairastuneiden ihmisten toimijuutta tai osallisuutta pyritä myöskään työelämän kontekstissa vahvistamaan. Muistisairaudet jäävät siten näkymättömiin, jonnekin työelämän kehittämisestä käydyn keskustelun ulkopuolelle.

Toisen ihmisen antama tunnustus omalle ihmisyydelle on keskeinen ihmisten välisen toiminnan kulmakivi, joka liittää meidät osallisiksi yhdessä jaettuun yhteisöön, mutta muistisairautta sairastavien ihmisten kohdalla yhteiskunnassa vallitseva stigma ja pelko vaikeuttavat pääsyä tämän yhteisön jäseniksi. Kun kyseenalaistetaan vallitseva tilanne muistisairautta sairastavien ihmisten näkymättömyydestä nykyisessä työelämän yhdenvertaisuutta koskevassa keskustelussa, voidaan vahvistaa muistisairauksien asemaa myös poliittisen keskustelun kannalta merkityksellisenä aiheena.

Eräs keino tähän on Muistiliiton ja Metropolia Ammattikorkeakoulun tuleva selvitys työiässä muistisairauteen sairastuneiden ihmisten osallisuuden ja syrjinnän kokemuksista. Oikeus yhdenvertaisuuteen työssä koskettaa meitä kaikkia.

Lisätietoja:

• Karlsson 2016: Syrjimättömän työelämän väliinputoajat - Muistisairautta sairastavien henkilöiden ulossulkemisen prosessit työelämässä. Pro gradu -tutkielma. Helsingin yliopisto, valtiotieteellinen tiedekunta.

Kirjoittaja: