Mukavasti muistellen 15 vuotta

18.11.2016

”Aika menee kuin iltamissa, aina on ovella joulu tai juhannus”. Sanonta kuulostaa tutulta, kun muistelee Kotkan terveyskeskuksen muistipoliklinikan perustamista aina tähän päivään asti.

Viisitoista vuotta sitten Kotkan muistiyhdistyksen ja Kotkan kaupungin kanssa yhteistyössä aikaan saatu muistipoliklinikka on kasvanut alkuaikojen geriatrin ja muistineuvojan työparista kahteen geriatriin, kolmeen muistineuvojaan ja osastosihteeriin. Toiminnan alussa sanoin työparilleni geriatri Katri Laitiselle, että vielä me joskus nauretaan tälle, että täällä kahdestaan pidämme muistipoliklinikkaa. Nyt on sitten se iloisesti nauramisen aika.

Matkan varrella on ollut lukuisia tapaamisia niiden mukavien ihmisten kanssa, joita potilaiksi ja heidän läheisiksi virallisissa lähteissä kutsutaan. Toki tapaamisten pääasiallinen tavoite on tunnistaa muistirappeumasairaudet mahdollisimman varhaisessa vaiheessa ja aloittaa lääkitys. Tarkoitus on myös tiedon ja tuen avulla auttaa heitä jatkamaan mahdollisimman hyvää elämää.

Tämä työ on siitä mukava, kun se ei enimmäkseen tunnu työltä. Ihmisten tarinoita ja elämää kuunnellessa on kuin lukisi kirjoja. Tarinat ovat iloisia, surullisia, jännittäviä, joskus pelottaviakin, mutta niissä kaikissa asuu elämä. Kokonainen ihmisen elämä kytkettynä läheisiin ja rakkaisiin – ja minä saan aitiopaikalla olla kuulemassa heitä ja auttaa säilyttämään mukana kulkevat muistot mahdollisimman pitkään.

Joillekin elämä ei ole rinnalla kulkijoita jättänyt, ja he ovat kovin yksin. Heille luokseni tuleminen voi olla päivän tai jopa koko viikon kohokohta. Tunnen itseni etuoikeutetuksi, kun yhdessä mietimme, miten turvata hyvä arki ja mistä elämään sisältöä.

Monesti elämä on runnellut ihmisen kuoret ja muistotkin voivat olla haalistuneet, mutta se hetki, kun toisemme kohtaamme, on nyt ja tässä. Kuoren alta löytyy pilke silmäkulmasta ja jos ei löydy, niin etsitään sitä yhdessä. Vastaanottohuoneeseen mahtuu itkua ja naurua. Tunne on hykerryttävä, kun olemme samalla aaltopituudella, eikä siihen tarvita muistia, ja nauramme samalle asialle. Naurun sanotaan olevan lyhin tie kahden ihmisen välillä.

Monenlaisia muutoksia on matkan varrella tullut ja uusia suunnitelmia on ilmassa, mutta ihmisten tarpeet ovat säilyneet samana.  Lääkkeiden suhteen on tehty maailmanlaajuisesti töitä ja mukavia uutisiakin on näihin liittyen kuultu. Toivoa siis on.

Aika kuluu edelleen kuin iltamissa ja joulua kohti taas mennään. Yhdessä suuntaamme koko tiimi 20-vuotisjuhlia kohti, mutta sitä ennen ehdimme tapaamaan monia mukavia ihmisiä ja kokemaan hykerryttäviä hetkiä.

Kirjoittaja:

muistineuvoja Seija Ruokonen
Kotkan hyvinvointipalvelut, Muistipoliklinikka

Tämä teksti on vierasblogi, jonka sisältö vastaa kirjoittajan omaa näkemystä käsiteltävästä aiheesta. Kirjoitus ei välttämättä edusta Muistiliitto ry:n virallista kantaa.