Kajaanilainen Mirja Väyrynen toimi Muistiliiton Vertaislinjan päivystäjänä kymmenen vuotta ja auttoi monia omaishoitajia arjen haasteissa.
Vertaislinja-tukipuhelin toimii vapaaehtoisten päivystäjien voimin. Jokaisella päi-vystäjällä on kokemus muistisairaan läheisen omaishoitajana toimimisesta. Mirja Väyrynen oli äitinsä omaishoitaja usean vuoden ajan.
– Äiti sairasti muistisairautta pitkään. Ensioireista loppuun saakka se oli 19 vuoden mittainen matka, Väyrynen kertoo.
Kun Väyrysen äiti sairastui, hän sai neuvon silloiselta työkaveriltaan. Myös tämän äiti oli sairastunut muistisairauteen ja hän kertoi Väyryselle, että Kainuun Muistiyhdistyksestä saisi tilanteeseen tietoa ja tukea.
– Olen käynyt kaikki yhdistyksen kurssit, sopeutumisvalmennukset ja muut. Tieto lisää omaa jaksamista ja varmuutta, Väyrynen kertoo.
– Tärkeintä on, että tietää, mistä on kyse ja osaa aavistella askeleita eteenpäin.
AVOINNA JOKA PÄIVÄ
Vertaislinja on avoinna vuoden kaikkina päivinä klo 17–21. Uudet päivystäjät tulevat mukaan paikallisten muistiyhdistysten kautta. Omasta yhdistyksestään myös Väyrynen kuuli tästä mahdollisuudesta. Hän lähti mukaan siinä vaiheessa, kun äiti oli siirtymässä hoivakotiin.
– Ajattelin, että jos niistä kokemuksista, mitä hänen kanssaan on eletty, olisi hyötyä jollekin toiselle.
Muistiliitto järjestää päivystäjille kaksi kertaa vuodessa yhteiset koulutukselliset ja työnohjaukselliset vertaistapaamiset, jotka kokoavat yhteen sekä päivystäjät että heidän tukihenkilönsä paikallisesta muistiyhdistyksestä.
Väyrysen pitkä ura Vertaislinjan päivystäjänä tuli päätökseen nyt syyskuussa.
– Ensimmäiset merkinnät päivystyksistä ovat minulla vuodelta 2010. Tunsin, että nyt on oikea aika lopettaa, hän kertoo.
MOLEMMILLE HYVÄ MIELI
Pitkä kokemus päivystäjänä on kertonut Väyryselle, että omaishoitajien arjessa nousevat esiin samanlaiset haasteet. Moni miettii, miten sopeutua muistisairaan läheisen muuttuvaan persoonallisuuteen.
– Lisäksi on keski-ikäisiä, joiden vanhemmat asuvat kaukana. Heillä on huoli pitkästä välimatkasta, ja siitä, miten asioita pystyy hoitamaan, Väyrynen kertoo.
Vaikeitakin puheluita on vuosien aikana tullut eteen, mutta niitä Väyrynen ei ole jäänyt pohtimaan oman jaksamisen vuoksi.
– Olen yleensä pyrkinyt päättämään puhelut yhteenvetoon ja positiiviseen asenteeseen, että kyllä tästä eteenpäin pääsee. Silloin jää kummallekin hyvä mieli, Väyrynen sanoo.
– Tunne siitä, että on pystynyt auttamaan, on tuonut vapaaehtoiselle hyvän mielen.
Teksti: Anne Leinonen
