Kouvolalainen Hanna Nurmi on toiminut vapaaehtoisena Muisti-KaVeRina jo usean vuoden ajan. Ystävyys omien muistikavereiden kanssa tuo paljon iloa elämään.
Pidän iäkkäistä ihmisistä. Heillä on paljon elämänkokemusta, mitä on vaikea ymmärtää tämän ikäisenä. On mukavaa kuulla, kun ihmiset muistelevat 70 vuoden mittaista avioliittoa, sota-aikaa ja työelämää, Hanna Nurmi sanoo.
Muisti-KaVeRit ovat muistiyhdistyksissä toimivia vapaaehtoisia. He ovat kavereita kotona asuville muistisairaille ihmisille ja voivat toimia esimerkiksi lenkkikaverina, teatterikaverina tai kauppakaverina.
Nurmi aloitti Muisti-KaVeRina vuonna 2017 ollessaan 22-vuotias. Hän alkoi miettiä itselleen sopivaa va-paaehtoistehtävää ja muisti opintojen aikana kohtaamansa iäkkäät ihmiset.
– Opiskelin sairaanhoitajaksi ja olin työharjoittelussa kotihoidossa kotipaikkakunnallani Kouvolassa. Kohtasin paljon yksinäisiä iäkkäitä. Oli ikävää huomata, että kaikilla ei ole välttämättä omaisia tai he asuvat jossain todella kaukana, Nurmi kertoo.
Kouvolasta Nurmi löysi paikallisen muistiyhdistyksen ja sen kautta Muis-ti-KaVeRi-toiminnan.
Tapaamisia kaksi kertaa kuukaudessa
Tällä hetkellä Nurmi tapaa säännöllisesti kahta muistisairasta ihmistä. Koronan vuoksi tapaamiset olivat pidemmällä tauolla viime vuonna, mutta nyt he tapaavat normaaliin tapaan kaksi kertaa kuukaudessa. Se mitä tapaamisella tehdään, riippuu kavereiden toiveista.
– Miespuolisen muistikaverin kanssa tykkäämme käydä lenkillä ja jutella. Toisen kanssa lenkkeilemme myös ja käymme joka kuukausi katsomassa uusiutuvan taidenäyttelyn. Siitä on tullut meidän rutiinimme.
Nyt mukana tapaamisissa on välillä myös Nurmen koiranpentu Elsa. Nurmi kertoi koiranpennun hankinnasta muistikavereilleen etukäteen ja pentua on kovasti odotettu.
– Muistikaverit ovat olleet innoissaan, kun Elsa on ollut mukana, Nurmi kertoo.
Vapaaehtoisvuosiensa aikana Nurmi on toiminut viiden muistisairaan ihmisen kaverina. Kaverisuhteet ovat olleet pitkiä ja päättyneet silloin, kun muistikaveri menehtyi.
– Joka vuosi joulun aikaan vien heidän haudoilleen kynttilän ja käyn muistelemassa heitä. Muistikavereista on tullut minulle ystäviä, vaikka tapaamme harvoin, Nurmi sanoo.
HYVÄT KOKEMUKSET KANTAVAT
Muistisairaudet olivat tuttuja Nurmelle jo aiemmin opintojen ja työn kautta. Silti Muisti-KaVeRina toimiminen on muuttanut ajatuksia.
– Ennen minulla oli hoitajan näkökulma muistisairauksiin. Kun on mukana ihmisten arjessa ja näkee heidän elämäänsä kotona, sitä ymmärtää eri tavalla.
Nurmi kertoo, että hänen kaverinsa avaavat hänelle oven avoimin mielin jokaisella tapaamiskerralla.
– Välttämättä he eivät juuri siinä hetkessä muista, kuka tämä henkilö on, mutta heillä on ne hyvät aiemmat kokemukset siellä muistoissa. Jollain tavalla he muistavat, että tämä on hyvä henkilö, hän kertoo.
SITOUTUMINEN ON TÄRKEÄÄ
Muistikaveriudesta on tullut Nurmelle tärkeä osa omaa vapaa-aikaa.
– Moni ihmettelee, että minulla on aikaa tähän. Tällainen vapaaehtoistehtävä mielletään usein sellaiseksi, että sitten eläkkeellä siihen on aikaa, hän sanoo.
– Mutta ei tämä ole minun vapaa-ajastani pois. Olen yrittänyt rohkaista muitakin, että he lähtisivät mukaan vapaaehtoistoimintaan.
Myös Muisti-KaVeRina toimiminen sopii hänen mukaansa kaikille. Tärkeintä on sitoutua.
– Tämä on todella tärkeää myös kavereille ja on heiltä pois, jos yhtäkkiä lopettaa, Nurmi sanoo.
Vapaaehtoistehtävässä toteutuvat myös Nurmelle tärkeät arvot.
– Vuorovaikutus ja ihmisten kohtaaminen ovat minulle tärkeitä ihmisenä ja hoitajana. Niitä olen halunnut tuoda esiin myös vapaaehtoisena, hän toteaa.
