Taina Semi on valmentanut hoitajia kohtaamaan muistisairaita ihmisiä kymmenen vuotta. Hänestä tärkeintä hoivatyössä on kysyä, miten ihminen tahtoisi itseänsä hoivattavan.
Tämä muistityön asiantuntija valmentaa hoitajia ympäri Suomea, ja myös Virossa. Pitkissä valmennuksissa hoitajat saavat työkaluja muistisairaiden hoivatyöhön.
Taina Semi korostaa, että riittävä kosketus ja läsnäolo hoitokodissa voi tarkoittaa jopa 30 sekunnin toimintaa.
– Asiakkaan kanssa pitää pysähtyä ja kuunnella häntä: voidaan esimerkiksi katsoa yhdessä ulkona lentäviä lintuja.
Tapoja arvokkaaseen kohtaamiseen on hoitajalle tai omaiselle monia.
– Voi kysyä neuvoa tai reseptiä. Vanhat herrasmiehet osaavat aina solmia kravatin –asia on jäänyt heille keholliseen muistiin.
Yhdessä muistisairas vanhus ja hoitaja tai omainen voivat myös katsoa kuvia lapsenlapsista tai lemmikkieläimistä.
– Aina voi pyytää kertomaan enemmän asiasta, Semi vinkkaa.
TAUSTALLA IHMINEN
Jokainen ihminen kaipaa kosketusta, ja tulla näkyväksi suhteessa muihin. Fyysisessä kontaktissa pitää kunnioittaa ihmisen rajoja. On osattava tutkia muistisairaan omaa sanatonta kieltä. Huumoriakin voi hoivatyössä käyttää.
– Asiakas voi viedä hoitajan rollaattoritaksilla pesutupaan –tai pistää spontaanisti tämän kanssa tanssiksi!
Muistisairaan oman sanattoman kielen tutkiminen on tärkeää.
– Usein omaiset sanovat, että muistisairas läheinen ei ole enää sama ihminen. Kyllä hän on –ydin pitää vain saada jälleen esiin. Esimerkiksi yhdeltä muistisairaalta naiselta oli mennyt puhekyky, mutta hänen tuntiessaan eri tunteita hänen silmänsä muuttuivat hehkuviksi.
– Hoitajat saivat katseesta työkaluja tulkita, oliko vanhus huonolla tuulella vai oliko hänellä kipuja.
NÄKYVÄKSI TOISEN KAUTTA
Taina Semin mukaan muistisairaalle oma huone ei ole tärkeä, vaan hän tulee näkyväksi toisen ihmisen kautta.
– Turva, tuki ja lohtu ovat tärkeitä muistisairaalle –ja ihmisarvon voi lytätä pelkällä äänensävyllä.
Tämä ihmisläheisen kulttuurin valmentaja kertoo olleensa ”tosi hyvä hoitaja”, kun hänellä oli muistisairaiden hoivakoti Opri ja Oleksi Espoossa.
– Kun istuin alas, pian ympärilleni kerääntyi muistisairaiden ryhmä.
Semi painottaa, että hoitajat ovat merkityksen tekijöitä jokaiselle muistisairaalle.
– Muistisairaustyö on identiteettityötä. Hoitajan on opittava tuntemaan ihminen, ja annettava itsestään. Tärkeää on luottamuksen rakentaminen.
Yli vuoden kestänyt koronapandemia on ollut rankka sekä vanhuksille, hoitajille että omaisille.
– Muistisairaudet ovat voineet edetä tavallista nopeammin tässä tilanteessa, kun ihmiset ovat joutuneet olemaan niin paljon eristyksissä. Meidän kaikkien täytyy kuitenkin oppia elämään koronan kanssa.
Tämä espoolainen energiapakkaus tekee myös taideohjaajan töitä muistisairaiden parissa, välillä yhdessä aikuisen poikansa kanssa. Lisäksi hän on tietokirjailija: lokakuussa ilmestyy kirja nimeltä Eläköön luova hoiva.
– Hoiva on minusta kaunis sana. Meitä hoivataan joka elämänvaiheessa.
MUISTITYÖ ON IMPROVISOINTIA
Ihmislähtöisen kulttuurin valmentaja painottaa, että saamme sen mitä annamme.
– Väitän, että meillä olisi parempi maailma, jos me kaikki pystyisimme elämään hetkessä.
Semin mukaan hoitajien pitää keskittyä muistisairaisiin ja antaa ohjat näille. Lisäksi hoitajien on kyettävä tulkitsemaan omia roolejaan ja vastauksia.
– Minua kiinnostaa improvisointi. Muistityö on improvisointia sanan varsinaisessa merkityksessä!
JOHDON TUKI TÄRKEÄÄ
Taina Semi uskoo, että pidempikestoisella valmennuksella saadaan enemmän hyötyjä hoivayhteisöjen työtapoihin.
Esimerkiksi Vantaan kaupungin erityisasumisen henkilökunnalle alkaa tänä syksynä puolen vuoden ihmislähtöinen valmentajavalmennus. Vantaan ylin johto sekä lähiesimiehet ovat sitoutuneet tukemaan valmennukseen osallistuvia yhteisillä pelinsäännöillä.
Lopuksi valmentaja ihmettelee, että miksi hoivatyössä pitää edelleen puhua ihmisläheisyydestä.
– Kiire on jäänyt hoitajien sanastosta pois kuin itsestään. Tilalle on tullut lause: on lupa olla luova!
Teksti: Tuula Ketola
