Vaikka tehostettu palveluasuminen on joskus tarpeen, monen muistisairaan ihmisen kohdalla se on liian raskas asumismuoto, joka ei tue jäljellä olevaa toimintakykyä. Aalto-yliopiston vetämässä projektissa tutkittiin, miten asuinympäristön suunnittelussa pienilläkin keinoilla saadaan aikaan muistiystävällisiä ratkaisuja.
Millaiset ratkaisut lisäävät muistisairaan ihmisen itsenäisen asumisen mahdollisuuksia ja vähentävät tarvetta muuttaa omasta kodista toimintakyvyn heiketessä? Tällaiset kysymykset olivat lähtökohtana Monimuotoista integroitua asumista muistisairaille- eli MonIA-projektissa, joka alkoi keväällä 2021 Aalto-yliopiston, Asumisen rahoitus ja kehittämiskeskus ARAn sekä ympäristöministeriön aloitteesta.
Mukaan konsortioon liittyivät pian myös Helsingin, Porin, Jyväskylän ja Porvoon kaupungit sekä Kirkkonummen kunta, Yrjö ja Hanna -säätiö ja Saint Gobain Finland Oy / Ecophon, joiden kehityskohteisiin valmistui projektissa kahdeksan Aalto-yliopiston arkkitehtuurin laitoksen diplomityötä.
– Projektissa tuotiin esille, miten pienilläkin keinoilla suunnittelussa voidaan tukea muistisairaan arkea ja parantaa huomattavasti mahdollisuutta olla itsellinen. Toisaalta esiin nousi isompi asennemuutoksen tarve – että muistisairaita ei eristettäisi muista ihmisistä, sanoo Aalto-yliopiston terveys- ja hyvinvointiarkkitehtuurin professori Laura Arpiainen.
Projektin tuloksena valmistui laaja raportti ratkaisuehdotuksineen, jossa aihetta tarkastellaan arkkitehtuurin, korjausrakentamisen ja palvelumuotoilun näkökulmasta. Tuotettua tietoa ja ratkaisuehdotuksia voivat käyttää niin kunnat, palvelutarjoajat, yritykset kuin yksityiset ihmisetkin.
Laura Arpiainen iloitsee siitä, että MonIA-hankkeessa mukana olleista opiskelijoista suurin osa on työllistynyt Suomeen, joten kartutettu osaaminen jalkautuu heidän mukanaan tuleviin projekteihin.
– Meille Aallossa on tärkeää, että luodaan kompetenssia ja tehdään projekteja ajankohtaisista aiheista. Julkaistuamme loppuraportin meiltä pyydettiin myös erillistä koulutustilaisuutta aiheesta, ja sellaista ollaankin nyt puolen vuoden sisällä järjestämässä, hän kertoo.
TAVOITTEENA MUISTIESTEETÖN TILA
Yrjö ja Hanna -säätiö nimesi tutkimuskohteeksi Kuokkalan Kalonin Jyväskylässä. Kyseessä on puurakentamishanke, jossa pyritään uudistamaan asumista asuntosuunnittelun keinoin.
– Otimme yhden talon teemaksi muistisairaiden asumisen ja pyrimme tekemään tilasta täysin muistiesteettömän. Kohteessa suunniteltiin asunnon varustelu, liikkuminen asunnon yhteistiloihin, yhteistilat sisustuksineen, valaistus, väritys sekä turvallinen liikkuminen sisältä ulos ja ulkotiloissa, kertoo Yrjö ja Hanna -säätiön toimitusjohtaja Petri Kokkonen, joka toimi myös projektin konsortion puheenjohtajana.
Yrjö ja Hanna -säätiön kohde on rakenteilla oleva uudiskohde.
– Kun kohde valmistuu, voidaan kartoittaa, miten ratkaisut toimivat. Uskon, että sen jälkeen voimme levittää hyväksi havaittuja ratkaisuja jatkossa myös muihin kohteisiimme, sanoo Petri Kokkonen.
MUISTAMME KAIKILLA AISTEILLA
Kuokkalan Kaloniin muistiystävällisen asuinympäristön suunnitteli sisustusarkkitehtuurin diplomityössään nyt jo Aalto-yliopistosta maisteriksi valmistunut Luiza Sevele. Hänen mukaansa työhön vaikutti eniten havainto siitä, että suunnittelussa tulee keskittyä kokonaisvaltaiseen aistikokemukseen.
– Selkeät ja johdonmukaiset, kaikilla aisteilla havainnoitavat tilat lisäävät hahmotettavuutta sekä turvallisuuden ja tuttuuden tunnetta. Se ei hyödytä vain muistisairaita, vaan meitä kaikkia, Luiza Sevele sanoo.
Hän on suunnitelmassaan esimerkiksi luonut kontrastiväreillä, sopivalla valaistuksella, selkeillä kylteillä ja materiaaleilla maamerkkejä reitin hahmottamiseen. Asunnon sisäänkäynti on personoitu ja tunnistamista on helpotettu lisäämällä siihen henkilökohtaisia esineitä, jotka nostavat esiin muistia virkistäviä mielleyhtymiä.
Kuokkalan Kalonin suunnitelmassa Luiza Sevele kiinnitti huomiota myös siihen, että vältetään ylistimulaatiota ja korostetaan positiivisia ärsykkeitä rauhallisella akustisella ympäristöllä, vuorokaudenaikoja mukailevalla valaistuksella ja miellyttävällä huonelämpötilalla.
MAHDOLLISTETAAN ARJESSA PÄRJÄÄMINEN
Arkkitehti toimii Laura Arpiaisen mukaan infrastruktuurin ja mahdollistamisen tasolla.
– Tiedämme esimerkiksi, että kuorolaulu on hyvä aktiviteetti muistisairaille. Arkkitehdin tehtävä on mahdollistaa tämä, eli suunnitella korkeampia yhteistiloja, joissa on enemmän ilmaa, sillä musiikin tuottaminen on fyysistä toimintaa, hän kertoo.
Muistiystävällisen suunnittelun tavoitteena on, että tilat itsessään auttavat muistisairasta selviytymään arjessa.
– Monella muistisairaalla on jäljellä toimintakykyä, jota olisi hyvä saada käyttää. Tähän koko projekti tavallaan perustui – että ei aina mennä huonompien vaan parempienkin päivien ehdoilla, summaa Laura Arpiainen MonIA-projektin tarkoitusta.
Teksti: Minna Ala-Kyyny
