Muistisairas ihminen voi sairautensa eri vaiheissa kohdata erilaisia turvallisuusriskejä. Sairauden eteneminen on aina yksilöllistä, joten tietopankin vinkeistä kannattaa hyödyntää juuri omaan tilanteeseen ja tarpeisiin soveltuvat.
Tämä lista auttaa ymmärtämään sairauden etenemistä ja sitä, millaisilla keinoilla turvallisuuteen liittyviä tekijöitä voidaan edistää. Tavoitteena on, että huolimatta toimintakyvyn muutoksista kodin ja ympäristön turvallisuutta voidaan lisätä niin, että muistisairas ihminen pystyy elämään mahdollisimman itsenäistä elämää.
Lähimuistin vaikeudet
Tavarat, kuten avaimet ja silmälasit, joutuvat helposti hukkaan, joten niitä kannattaa säilyttää aina samassa paikassa, esimerkiksi korissa eteisen pöydällä. Ulko-ovessa voi olla myös muistilappu: Onhan avaimet mukana!
Jos äsken puhuttu tai sovittu unohtuu, ja sairastuneen on vaikea toimia ohjeiden mukaisesti, on hyvä kirjoittaa kalenteriin, päiväkirjaan tai muistilapulle tärkeitä päivämääriä tai muita muistissa pidettäviä asioita. Myös kännykän muistuttajaa tai kalenteria voi hyödyntää, jos puhelimen käyttö on tuttua. Erilaisia ohjeita on hyvä kerrata tai kirjoittaa ylös. Voiko ohjeessa hyödyntää kuvia? Kuvallisiin ohjeisiin voi hyödyntää esimerkiksi Papunetin kuvapankkia.
Muistisairauteen liittyy sanojen löytämisen vaikeus. Anna keskustelussa aikaa ja luo rauhallinen ympäristö. Usein muistisairas saattaa käyttää kiertoilmaisuja, joten on hyvä varmistaa, että puhutte samasta asiasta.
Sairastunut saattaa tietää olevansa eksyksissä, mutta hänen voi olla vaikeaa kertoa, minne on menossa tai kenelle tutulle voisi soittaa. Läheisen puhelinnumero on hyvä olla muistilapulla taskussa tai jos henkilöllä on ranteessa Muisti-ranneke, siitä voidaan varmistaa läheisen yhteystiedot. Jos eksyksissä oleva henkilö tulee kadulla vastaan, on hyvä rauhallisesti hakeutua hänen seuraansa ja pyrkiä selvittämään, kuka hän on ja tarvitseeko apua. Ketään ei tulisi jättää kadulle kulkemaan, vaan hätäkeskukseen tulee tehdä ilmoitus, jos muita keinoja ei ole.
Vetäytyminen ja eristäytyminen sosiaalisista suhteista
Yksin asuminen ja yksinolo altistavat tapaturmille, eksymisille ja esimerkiksi peloista johtuvalle levottomuudelle. Kodin tapaturmia voidaan ehkäistä ylläpitämällä kodin siisteyttä ja esteettömyyttä ja pitämällä huolta siitä, että palavaroitin on toimintakuntoinen.
Eksymisten varalle on hyvä keskustella sairastuneen kanssa erilaisista paikantavista turvarannekkeista tai puhelinapplikaatioista. Tukisivatko ne turvallista liikkumista? Pelon ja yksinäisyyden vähentämiseksi on hyvä, että on säännöllisiä kontakteja muihin ihmisiin, esimerkiksi vapaaehtoiseen Muisti-KaVeRiin tai kotihoitoon. Myös päiväkeskus tai muistiyhdistyksen vertaistukiryhmä voivat vähentää yksinäisyyden kokemuksia.
Itsenäisen selviytymisen vaikeudet
Oikeiden ja oikeaan aikaan otettujen lääkkeiden otto voi olla hankalaa. Apteekin lääkejakelu tai kotihoito voivat turvata lääkehoidon toteutumisen. Enenevissä määrin on myös käytössä erilaisia lääkerobotteja, jotka varmistavat oikean lääkityksen antamisen oikeaan aikaan.
Haasteena voi olla myös säännöllinen ja riittävä ravinnonsaanti. Hyvä ravitsemustila tukee muistisairaan toimintakykyä kokonaisvaltaisesti. Oman lempiruuat voivat maistua paremmin tai voi auttaa, jos ruokailu tapahtuu yhdessä muiden kanssa. Lempiruokia ja päivittäisiä aterioita suunnitellessa muistisairaan omat mielihalut on hyvä ottaa huomioon. Muistisairaan ravitsemuksesta saa hyödyllistä tietoa Pohjois-Savon muistiyhdistyksen verkkosivuilta.
Abstraktien asioiden, kuten rahankäytön, hahmottaminen vaikeutuu, mikä voi näyttäytyä esimerkiksi vastuuttomana rahankäyttönä. Sen vuoksi on hyödyllistä ennakkoon järjestellä asioita, esimerkiksi edunvalvontavaltuutuksella, ja sopia rahankäyttöön liittyvistä asioista. Myös riski joutua huijauksen tai hyväksikäytön kohteeksi on hyvä huomioida. Lisätietoa taloudellisesta kaltoinkohtelusta poliisin verkkosivuilta. Kuluttuja- ja kilpailuvirasto puolestaan on tuottanut materiaalin epäasialliseen koti- ja etämyyntiin liittyen.
Ajan- ja paikantajun hämärtyminen
Muistisairas ihminen voi eksyä niin vieraassa kuin tutussakin ympäristössä ja unohtaa, mihin on menossa. Paikanninlaitteiden ei ole tarkoitus rajoittaa muistisairaan liikkumista vaan mahdollistaa turvallinen ja itsenäinen liikkuminen. Laitteisiin voidaan usein asettaa ns. turvaraja ja laite hälyttää esimerkiksi omaiselle niissä tilanteissa, jossa muistisairas kulkee liian kauas kotoa.
Yön ja päivän erottaminen vaikeutuu, joten vuorokaudenajan ilmaiseva kello voi olla avuksi. On myös erilaisia muistuttajia, mihin voi tallentaa ääniviestin, myös sellaisia, mitkä liikkeen havaitessaan aktivoituu. Vuodenaikojen tunnistaminen voi olla haastavaa, mikä voi johtaa esimerkiksi liian kevyeen pukeutumiseen ulkoillessa. Sen vuoksi eteisessä on hyvä säilyttää vain kauteen sopivia, riittävän lämpöisiä vaatteita ja kenkiä.
Hienomotoriikan vaikeutuminen
Lukkojen tai ruokapurkkien avaaminen, laitteiden käyttö ja esimerkiksi pukeutuminen voivat vaikeua. Ruokapurkkien avaamiseen on olemassa erilaisia apuvälineitä, mitä löytyy apuvälineliikkeistä sekä isommista marketeista.
Laitteiden käyttöä saattaa auttaa kuvalliset ja sanalliset ohjeet. Usein laitteiden, mitkä ovat olleet käytössä pidempään, käyttö on tutumpaa ja sujuvampaa.
Pukeutumista voi helpottaa sellaiset vaatteet, jotka ovat joustavat. On kuitenkin tärkeää huomioida, että henkilön oman pukeutumistyyliä tulisi mahdollistaa. Jos nappien kiinnittäminen tai vetoketjun vetäminen on hankalaa, apuvälineeksi voi hankkia nappikoukun tai muun pienapuvälineen.
Hahmottamisen ongelmat
Esimerkiksi istuinta tai ovenkarmia voi olla hankalaa hahmottaa, jolloin sairastunut herkästi istahtaa sivuun tai törmää esineisiin. Värikontrasteilla voidaan varmistaa, että muistisairas hahmottaa ympäristöään paremmin. Esimerkiksi taustastaan erottuvat tuoli, wc-istuin ja valokatkaisija ovat näin helpommin hahmotettavissa. Myös erilaisilla teippauksilla voidaan korostaa esimerkiksi kynnyksiä tai portaan askelmia.
Lattiassa olevat sävyerot näyttäytyvät aukkoina, joiden yli ei uskalla astua, joten lattiassa kannattaa suosia mahdollisimman tasaista värimaailmaa. Riittävä valaistus auttaa hahmottamaan ympäristöä paremmin ja vähentää mahdollisia virhetulkintoja.
Uni- ja valverytmin häiriintyminen
Öisin valvoessa esiintyy herkemmin harhaluuloisuutta tai sekavuutta, minkä vuoksi säännöllinen yöuni on kokonaishyvinvoinnin kannalta tärkeää.
Huonosti nukutut yöt lisäävät päiväaikaista väsymystä, mikä lisää kaatumisvaaraa ja muuta tapaturma-alttiutta. Päiväaikainen aktiivisuus vaikuttaa uneen ja nukahtamiseen. Iltarutiinit, kuten iltapala ja iltatee voivat rauhoittaa unille. Liian aktivoivaa toimintaa ei kannata harrastaa myöhään, sillä se voi vaikeuttaa nukahtamista. Jos yöllä on tarve käydä wc:ssä on, on hyvä, jos käytössä on himmeä yövalo ennaltaehkäisemässä kaatumisia.
Kehon jäykistyminen ja liikuntakyvyn heikkeneminen ja hidastuminen
Liikkumisen vaikeudet saattavat johtaa kompastumisiin, liukastumisiin ja kaatumisiin, sen vuoksi fyysisestä toimintakyvystä on hyvä pitää huolta. Erilainen ryhmäliikunta, kotona tehtävät voimisteluliikkeet ja säännöllinen ulkoilu tukevat toimintakykyä. Erityisen tärkeää on jalkojen voiman ylläpitäminen.
Jos liikkumisessa on haasteita, on hyvä kysyä vinkkejä erityisliikunnan ohjaajalta tai fysioterapeutilta. Ulkoillessa hyviin jalkineisiin on syytä panostaa. Tukevat kengät ovat osa turvallista liikkumista ja erityisesti talviaikana liukkailla keleillä nastakengät ja/tai kävelysauvat tuovat lisäturvaa.
Jos tuolilta ja sängystä nouseminen vaikeutuu, näitä liikeratoja voidaan harjoittaa myös kotijumpan avulla. Vinkkejä turvallisiin liikkeisiin, mitä voi tehdä itsenäisesti tai ohjatusti löytyy esimerkiksi Ikäinstituutin verkkosivuilta.
