Asuminen

Kuvituskuva pariskunta keittiössä.jpg

Muistisairaalle ihmisille on usein helpointa asua tutussa ympäristössä, tuttujen rutiinien keskellä. Moni muistisairas ihminen asuukin kotona niin kauan kuin mahdollista, joko itsenäisesti, läheisten avun, omaishoitajan, apuvälineiden tai kotihoidon turvin. Muistisairaudet ovat ensisijaisin syy, jonka vuoksi ikääntyessä ihmiset tarvitsevat palveluja kotiin ja myöhemmin tuettua ympärivuorokautista asumispalvelua.   

Kotiympäristöä kannattaa  siksi muokata sellaiseksi, että se tukee muistisairaan selviytymistä arjen askareista ja vähentää tapaturmariskejä. Toimiva koti mahdollistaa turvallisen arjen toteutumisen ja mahdollisesti siirtää tarvetta muuttaa tuetumpaan asuinympäristöön. 

Sekä muistisairas ihminen että hänen läheisensä tarvitsevat tietoa asumisen vaihtoehdoista sekä kuntoutusta ja tukea. Yksinasuva voi tarvita apua jo sairauden varhaisessa vaiheessa. Sairauden edetessä palveluiden tarve usein lisääntyy.

Etenevät muistisairaudet voivat vaikuttaa ympäristön hallintaan monin eri tavoin jo sairauden varhaisessa vaiheessa. Tämä johtuu muun muassa aisteissa ja aistitiedon tulkinnassa tapahtuvissa muutoksista. Asuinympäristön tuttuus ja helposti hahmotettavuus sekä tilan ymmärrettävyys ja esteettömyys helpottavat muistisairaiden ihmisten arkea toimintakyvyn heiketessä.

Muistisairas ihminen ja hänen läheisensä voivat hakea erilaisia sosiaaliturvan muotoja, kuten rahallisia etuuksia sekä palveluita tai avustusta kodin muutostöihin.

Asumisympäristön tulisi tukea muistisairaan ihmisen omannäköisen elämän toteutumista, olipa ympäristö sitten oma koti, väliaikainen asumisratkaisu tai loppuelämän koti palveluasumisessa.