Julkaistu 21.9.2015

Muistiviikon tiedote: Oikeus hyvään elämään kotiympäristössä – myös muistisairailla

Muistiviikon tiedote

Oikeus hyvään elämään kotiympäristössä - myös muistisairailla

Maailman Alzheimer-päivänä 21.9.2015

Hyvä elämä, jokaisen oikeus

Laitoshoito ei ole ratkaisu muistisairaiden ihmisten hoidon järjestämiseen. Se on kallista ja usein epäinhimillistä – pahimmillaan vain sänky ja yöpöytä. Tarvitaan panostusta yksilöllisesti rakennettuun palvelukokonaisuuteen. Ei kotoa rytinällä laitokseen, vaan pienin, sopeutumista tukevin askelin yhteisökotiin.

Usein julkisessa keskustelussa puhutaan, että itsenäisen, omassa kodissa eletyn elämän jälkeen ainoa vaihtoehto on laitoshoito. Väliin kuitenkin mahtuu tukea, apuvälineitä ja palveluita, joiden avulla voi elää hyvää elämää kasvaneesta avuntarpeesta huolimatta. Nämä vaihtoehdot on aina harkittava ennen laitoshoitoa.

Muistisairaan ihmisen omannäköisen elämän turvaamiseksi on vielä paljon tehtävää. Tutkimustiedon mukaan kehitettävää on sekä palvelujen määrässä että laadussa.

Turvattomuuden ja yksinäisyyden tunteet, tuen, kuntoutuksen ja hoidon tarve, raha-asioiden hoitamisen vaikeus tai riski eksyä eivät ole syy siirtyä laitoshoitoon. Sen sijaan ne ovat ehdoton vaade herätä kasvaneeseen palveluntarpeeseen, johon yhteiskunnan on vastattava. Vastaus on kotiin vietävät, yksilöllisiin tarpeisiin vastaavat tuet ja palvelut.

Muistisairaan ihmisen koti voidaan rakentaa sairastuneen kanssa yhdessä myös yhteisökotiin, kuten palveluasuntoon tai ryhmäkotiin. Tärkeää on, että sairastunut on itse tekemässä oman elämänsä päätöksiä.

Muistisairaus ei vie oikeutta hyvään elämään. Sen sijaan hyvä elämä voi hukkua perusoikeuksia talloviin päätöksiin, jotka tehdään muistisairasta ihmistä kuulematta ja vain palvelujärjestelmän ehdoilla, ei sairastuneen tarpeista käsin.

Lisätietoja:

• Tiedote (.pdf)
• Meddelande på svenska (.pdf)
• Lisätietoja Muistiviikosta

Muita uutisia