Julkaistu 15.12.2014

Yhteisöllisyyttä muistisairaiden ihmisten elämään

Yhteisöllisyyttä muistisairaiden ihmisten elämään

Muistiliiton valtuusto valitsi syyskokouksessaan vahvoja vaikuttajia puheenjohtajistoonsa:

• liittovaltuuston puheenjohtaja psykologi, filosofian lisensiaatti Pirkko Lahti
• valtuuston varapuheenjohtaja europarlamentaarikko Sirpa Pietikäinen
• hallituksen puheenjohtaja kansanedustaja Merja Mäkisalo-Ropponen
• hallituksen varapuheenjohtajat kansanedustajat Sari Sarkomaa ja Annika Saarikko

Monelle muistisairaalle koti on paras paikka, kun sinne saa tarvittavan tuen ja palvelut. Myös omainen tarvitsee tukea, vapaata ja taukoja. Pirkko Lahti toteaa, että tämänhetkinen virallinen vanhuspolitiikka itse asiassa lisää muistisairaiden ja heidän läheistensä yksinäisyyttä. Muistisairaat jäävät liian helposti neljän seinän sisään yksinäisiksi ja laitosrutiinit siirtyvätkin kotiin, siksi vanhustenhuollon yhteisöllisyyttä on lisättävä.

Muistisairaalle on sairauden edetessä turvattava sujuva pääsy yhteisökotiin, kun omassa yksityisessä kodissa ei enää ole mahdollista elää turvallisesti. Yhteisökodissa (mm. tehostetun palveluasumisen yksikkö) muistisairaalla on edelleen oikeus elää ”oman näköistä elämää”, jolloin hänen toimintakykynsä säilyy ja kykynsä ovat käytössä, korostaa Merja Mäkisalo-Ropponen. Meidän tulee yhdessä tehdä työtä sen eteen, että yhteisöllisyys korostuu ja tuo turvallisuutta muistisairaiden ja läheisten elämään.

Muistiliitto kehittää hoidon ja hoivan laatua. Muistiliiton kokoamassa työryhmässä valmistellaan Hyvän hoidon kriteereitä muistisairaan ihmisen hoidon ja hoivan arvioimiseen ja kehittämiseen (valmistuu 2015). Sari Sarkomaa ja Annika Saarikko pitävät tärkeänä, että elämän turvallisuus, merkityksellisyys ja arvokkuus, puolisoiden mahdollisuus asua yhdessä ja hoitojärjestelyjen pysyvyys toteutuvat.

Kun muistisairas ihmisen tarvitsee lääketieteellisin syin tai turvallisuutensa vuoksi laitoshoitoa, se on hänelle järjestettävä, mutta häntä on kohdeltava VIP-potilaana, ”Vaarassa Ihastua Petiin” (lainattu geriatri Maisa Karjulalta). Hoidon ja hoivan tavanomaisena osan on pidettävä kuntouttavaa työotetta ja näyttöön perustuvaa toimintaa niin kodissa, yhteisökodissa kuin laitoshoidossakin.

Sirpa Pietikäinen painottaa, että muistisairaalla on oikeus olla arvokas ja näkyvä osa yhteiskuntaa. Muistisairas ihminen voi elää ”oman näköistä elämää” nykyistä käytäntöä pidempään ensin omassa kodissaan ja myöhemmin yhteisökodissa, jossa hänen kykynsä otetaan huomioon kuntouttavan työotteen avulla. Kaikki muistisairaat eivät tarvitse välttämättä lainkaan pitkäaikaista laitoshoitoa, mutta silloin kun sitä tarvitaan, sen saaminen on varmistettava.

Lisätietoa:

Muita uutisia