Julkaistu 13.11.2018

Tutkimusnäyttö vahvistaa: lääkkeetön hoito vähentää muistisairaan haasteellista käyttäytymistä

Tutkimusnäyttö vahvistaa: lääkkeetön hoito vähentää muistisairaan haasteellista käyttäytymistä

Tutkimusnäyttö tukee lääkkeettömien menetelmien käyttöä muistisairaiden haasteelliseksi koetun käyttäytymisen vähentämisessä. Tämä selviää Muistiliiton Hoitotyön tutkimussäätiöltä tilaamassa katsauksessa.

Suomessa on lähes 200 000 muistisairautta sairastavaa henkilöä ja määrän oletetaan nousevan, kun väestö ikääntyy. Muistisairauteen voi liittyä käyttäytymistä, jonka ympäristö voi kokea häiritseväksi tai vaikeaksi hallittavaksi. Muutokset käyttäytymisessä saattavat vaikuttaa muistisairaaseen itseensä, hänen läheisiinsä ja hoitavaan henkilöstöön. 

Muistiliiton tilaamassa katsauksessa koottiin ja arvioitiin vuoden 2015 jälkeen julkaistuja tutkimuksia, jotka käsittelevät lääkkeettömien menetelmien vaikutuksia muistisairautta sairastavan haasteelliseksi koettuun käyttäytymiseen.

Tutkimusnäyttö tukee lääkkeettömien menetelmien käyttöä muistisairaiden haasteelliseksi koetun käyttäytymisen hoitamisessa. Vahvin näyttö liittyy musiikin käyttöön, ja tutkimusnäyttö tukee myös muistisairaan yksilölliset tarpeet ja toivomukset huomioivien menetelmien käyttöä kiihtyneisyyden ja aggressiivisuuden vähentämiseksi.

”Usein puhutaan käytöshäiriöistä tai haasteellisesta käyttäytymisestä, joka on parempi termi. Ammattitaitoiset hoitotyöntekijät pohtivat aina, mikä on käyttäytymisen syy, eivätkä määrittele käyttäytymistä sairauden oireeksi. Hoitajien haasteena on pyrkiä selvittämään, mikä viesti käyttäytymiseen liittyy ja mitä muistisairas yrittää kertoa käyttäytymisellään”, Muistiliiton hallituksen puheenjohtaja Merja Mäkisalo-Ropponen pohtii.

Jokainen sairastunut on yksilö

”Rauhoittava lääke tai muut rajoittavat toimenpiteet, kuten eristäminen tai liikkumisen estäminen, heikentävät toimintakykyä tai pahentavat muuten tilannetta. Siksi haasteelliseksi koettua käyttäytymistä tulisi aina ensisijaisesti hoitaa muilla keinoilla”, Mäkisalo-Ropponen painottaa.

Hän muistuttaa katsauksen esipuheessa, että jokainen sairastunut on yksilö, eikä yleisiä, joka tilanteeseen auttavia ohjeita voida antaa. Mitä paremmin sairastunut tunnetaan yksilönä, sitä paremmin löytyvät auttamisen keinot. Ihminen ei ole sairautensa näköinen – hän on oman elämäntarinansa muovaama persoona ja koko ajan kehittyvä yksilö.

Muistisairaskin voi haluta elämäänsä uusia kokemuksia. Vaikka elämäntarinasta ei löytyisi viitteitä vaikkapa lemmikkieläimistä, koiran tai kissan silittäminen voi muistisairaalle olla rauhoittava kokemus. Hän voi nauttia tanssimisesta, vaikkei olisi sitä aiemmin elämässään tehnyt.  

”Tutkimusnäyttöä lääkkeettömien menetelmien käytöstä haasteelliseksi koettuun käyttäytymiseen alkaa olla jo melko paljon. Tämä tieto auttaa hoitoyhteisöjä mahdollistamaan yksilöllisen, inhimillisen ja mielekkään elämän muistisairaille. Tutkimustieto antaa viitteitä siihen, mitä muistisairaan kanssa kannattaa kokeilla, jos haasteellisen käyttäytymisen perussyytä ei löydetä eikä sitä voida poistaa”, Mäkisalo-Ropponen toteaa.

”Lääkkeettömien hoitojen merkityksen ymmärtäminen ei toki tarkoita muistisairauksiin, kuten Alzheimerin tautiin, tarkoitettujen lääkkeiden poistamista. Mutta niillä on erittäin tärkeä rooli. Myöhemmin ilmestyy tutkimuksen toinen osa, jossa selvitetään lääkkeettömän hoitomenetelmien vaikutuksia päivittäisistä toiminnoista selviytymiseen”, kertoo Muistiliiton kehittämispäällikkö Minna Teiska.

Koko katsauksen löydät täältä.

Lisätietoja:

Muita uutisia