Julkaistu 7.12.2018

Muistiystävällinen ympäristö rakentaa muistisairaan kansalaisuutta

Muistiystävällinen ympäristö rakentaa muistisairaiden kansalaisuutta, painottaa geronomi (AMK) Satu Riihelä opinnäytetyössään. Heidän mielipiteidensä kuunteleminen on tärkeää, kun kehitetään muistiystävällisiä ympäristöjä.

Tällä hetkellä tieto muistisairaiden omista toiveista on pirstaleista, Satu Riihelä pohtii. Vaikka muistisairaan oman äänen kuuleminen on keskeinen edellytys muistiystävällisten ympäristöjen kehittämiselle, helposti oletetaan, ettei hän pysty puhumaan puolestaan. Asiantuntijoiden tai omaisten ajatellaan tietävän paremmin. Siksi muistisairaiden mielipidettä ei kysytä palvelujen suunnittelussa, Riihelä toteaa.

"Muistiystävällisen ympäristön kehittämisessä on ohitettava pelkkä fyysisen ympäristön tarkastelu ja otettava huomioon fyysisen ja sosiaalisen ympäristön monitahoinen vuorovaikutus. Keskiöön on asetettava muistisairas yksilöllisine tarpeineen. Tämä edellyttää selkeitä käytäntöjä, joilla muistisairaiden oma näkökulma saadaan esiin ja otetaan huomioon kehittämisen kaikilla tasoilla."

Muistiystävällistä ympäristöä kehittämällä voi tukea muistikuntoutujien hyvää elämää tasavertaisina kansalaisina. Riihelä toivookin, että hänen esiin nostamansa näkökulmat herättävät näkemään muistiystävällisen ympäristön toteuttamisen ihmisoikeus- ja kansalaisuuskysymyksenä.

Maailman terveysjärjestö WHO korostaa muistisairaiden osallistamista muistisairauksiin liittyvien kansallisten hankkeiden suunnitteluun, mutta Suomen kansallisessa muistiohjelmassa ei osallistamisesta ole mainintoja, Riihelä huomauttaa.

"Yhdenvertaisuuden edistämisestä ja muistisairaiden määrän kasvuun varautumisesta ohjelmassa puhutaan, mutta ei siitä, että he olisivat aidosti mukana itseään koskevassa päätöksenteossa ja suunnittelussa – että heidän hyvinvointinsa olisi itseisarvo."

Kansallisessa muistiohjelmassa (2012–2020) korostetaan kannustavan ja hyväksyvän asenteen vaikuttavan siihen, että muistisairaat ihmiset voivat elää tasavertaisina muiden kanssa. Muistisairaiden ihmisten ja heidän omaistensa yhdenvertaisuuden ja itsemääräämisoikeuden turvaaminen on yhteiskunnan erityinen tehtävä, ohjelmassa todetaan.

Muistisairas aidosti yhdenvertaisena kansalaisena

Riihelä huomauttaa, että Suomen ikäpolitiikasta näyttää puuttuvan seuraava ideologinen askel, jossa muistisairas nähdään aidosti yhdenvertaisena kansalaisena, jolla on oikeus tehdä omaehtoisia valintoja ja elää omannäköistään hyvää elämää.

”Tällainen ihmisoikeus- ja kansalaisoikeusajattelu on vasta alulla, minkä vuoksi erityisen tärkeänä pidän aiheeseen liittyvää viestintää sosiaali- ja terveysalan ulkopuolelle”, hän toteaa.

Satu Riihelä käyttää muistisairauteen sairastuneesta opinnäytetyössään sanaa muistikuntoutuja. Hän haluaa käsitevalinnalla korostaa muistisairautta sairastavan ihmisen mahdollisuuksia ja voimavaroja.

Voit lukea täällä Satu Riihelän opinnäytetyön Muistiystävällinen ympäristö muistikuntoutujan kansalaisuutta rakentamassa.

Muisti- ja ikäystävällisten asuinympäristöjen suunnittelusta on ilmestynyt myös ympäristöministeriön tuottama opas. Se tarjoaa käytännöllistä opastusta uusien asuinalueiden ja rakennusten suunnitteluun, iäkkäille suunnattujen palvelutalojen tuotantoon, olemassa olevien asuntojen ja asuinalueiden kehittämiseen sekä palvelujen suunnitteluun.

Oppaan tavoitteena on auttaa ymmärtämään, miten asuinalue voi tukea muistisairasta hänen päivittäisessä elämässään. Muisti- ja ikäystävällinen asuminen ja asuinympäristö -opas löytyy verkosta täältä. Sen ovat kirjoittaneet Erja Rappe, Helinä Kotilainen, Jere Rajaniemi ja Päivi Topo.

Lisätietoja:

Kirsti Kuusterä
asiantuntija, kansallisen muistiohjelman järjestöllinen toteuttaminen
puh. 09 6226 2012, 044 727 7400
kirsti.kuustera@muistiliitto.fi
Kansallinen muistiohjelma, muistiystävällinen Suomi ja muistisairauksiin liittyvät asenteet, Muistiaktiivit, paikallisen vaikuttamistyön tukeminen, Muistikummit.