Julkaistu 30.5.2016

Muistisairaiden kaltoinkohtelu on todellinen ongelma

Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto, Valviran, tekemän selvityksen mukaan 93 prosenttia sosiaalihuollon ympärivuorokautisissa hoitoyhteisöissä työskentelevistä työntekijöistä oli havainnut asukkaiden kaltoinkohtelua työyhteisössään. Ilmiön pois kitkemiseksi on tehtävä kaikki voitava. Jotta päästään oikeisiin toimenpiteisiin, on löydettävä syyt siihen mistä ilmiö johtuu.

Kaltoinkohtelu on toimintaa, jossa toiselle ihmiselle aiheutetaan fyysistä, psyykkistä, sosiaalista tai henkistä kärsimystä tai pahaa oloa. Kaltoinkohtelua on esimerkiksi potilaan suojaamatta jättäminen, ylilääkitseminen sekä epäasiallinen ja alentava käyttäytyminen ja puhuminen. Valviran tutkimuksen mukaan myös määräilyä, rankaisemista ja moittimista esiintyy usein. Hoidon laiminlyöminen (esimerkiksi wc:ssä käyttämättä jättäminen) on myös yleinen kaltoinkohtelun muoto. Kaltoinkohtelu on sitä yleisempää haavoittuvassa asemassa olevien potilaiden – kuten muistisairaiden, mielenterveyspotilaiden ja kehitysvammaisten – hoitotyössä. Seuraavassa tarkastelemme ilmiötä erityisesti muistisairautta sairastavien näkökulmasta.

Mistä kaltoinkohtelu johtuu?

Valviran selvityksessä mukana olleet työntekijät korostivat sitä, että kiire ja resurssipula lisäävät kaltoinkohtelun riskiä. Uupuneet työntekijät eivät jaksa käyttäytyä asiallisesti. Uupumisen syitä voi olla monia, mutta varmuudella voidaan todeta, että liian vähäinen henkilökuntamäärä altistaa uupumiselle. Monelle hoitotyöntekijöille ammatti-identiteetin ja todellisuuden välinen ristiriita aiheuttaa uupumusta. Suurin osa hoitotyöntekijöistä haluaisi tehdä työn hyvin, mutta nyt se ei toteudu johtuen resursseista, asenteista tai jostakin muusta.

Hallituksen päätös pienentää henkilöstömitoitusta 0,4:ään on huono päätös, sillä se tarkoittaa sitä, että esimerkiksi 15 asukkaan hoitoyhteisössä aamu- tai iltavuorossa on väkisinkin vain yksi hoitaja. Erityisesti muistisairautta sairastavien hoitotyössä tämä on ehdottomasti liian vähän, sillä läsnäolo on muistisairaiden hoidossa tärkeimpiä ja tehokkaimpia haasteellisen käyttäytymisen hoitokeinoja.

Muistisairaiden hoitotyössä tarvitaan hyvin koulutettua henkilökuntaa ja erityisosaamista, sillä muistisairautta sairastavan kohtaamiseen tarvitaan erityistaitoja. Hyvin koulutettu työntekijä pystyy hoitamaan haasteelliset tilanteet ilman rauhoittavaa lääkitystä ja muuta kaltoinkohtelua. Onkin tärkeää varmistaa perus- ja täydennyskoulutuksen avulla muistisairautta sairastavien hoitotyössä työskenteleville riittävä ammattitaito ja osaaminen. Esimerkiksi lääkkeettömien hoitokeinojen käytöstä on muistisairautta sairastavien haasteellisen käyttäytymisen kohtaamisen on hoitoyhteisöissä yleensä liian vähän tietoa. Muistiliitto onkin päättänyt yhdessä Hoitotyön tutkimussäätiö (Hotus) kanssa koota tutkimustietoon pohjautuvan oppaan näistä vaihtoehtoisista hoitomenetelmistä.

Tiedon ja taidon lisäksi tarvitaan oikeaa asennetta ja motivaatiota. Kaikista ei ole työskentelemään muistisairautta sairastavien hoito- ja hoivatyössä. Lisäksi hoitoyhteisöjen ilmapiirillä on suuri merkitys hoidon laatuun. Hyvä ilmapiiri helpottaa vaikeiden asioiden esille ottamista ja eettistä keskustelua. Hoitoyhteisöissä tarvitaan yhteiset pelisääsäännöt, joiden toteutumista myös valvotaan. Lähijohtajan tehtävänä on varmistaa, että työyhteisössä toimitaan sovittujen pelisääntöjen mukaisesti.

Kaltoinkohtelu on todellinen ongelma, jonka kitkemiseksi meillä on riittävästi tietoa. Kysymys on siitä, aiommeko yhteiskunnassa yhteisellä päätökselle muuttaa tämän tiedon käytännöksi. Tämä edellyttää muutosta muun muassa asenteissa, resursseissa ja koulutuksessa.

Merja Mäkisalo-Ropponen
Muistiliiton puheenjohtaja, kansanedustaja
puh. 09 432 3124
merja.makisalo-ropponen@eduskunta.fi