Julkaistu 11.1.2016

Muistibarometri 2015

Muistisairaalla on riski jäädä tyhjän päälle

Muistisairaat ihmiset ja heidän läheisensä eivät saa riittävästi tukea kotona asumiseen, selviää THL:n ja Muistiliiton tuoreesta Muistibarometri-tutkimuksesta. Muistisairaus on yleisin syy ympärivuorokautiseen hoitoon, ja muistisairastuneiden määrä kasvaa väestön ikääntymisen myötä.

Kuntoutussuunnitelmien laatimisessa ei ole tapahtunut mainittavaa kehitystä kymmeneen vuoteen. Muistisairaan hoito ja tukeminen osataan heikoimmin terveysasemilla, missä kotona asuvan muistisairaan asiantunteva hoito ja seuranta tulisi kuitenkin järjestää. Muistisairas ihminen voi elää turvallista ja hyvää elämää kotona kauemmin ja pienemmin kustannuksin, vain jos hän ja hänen läheisensä saavat tarvitsemiaan  palveluja.

”Riittämättömät palvelut kotona lisäävät tehostetun palveluasumisen tarvetta. Perustarpeiden täyttäminen, kuten ateriapalvelut, eivät riitä”, Muistiliiton järjestöjohtaja Anna Tamminen sanoo.

Monet keskeiset palvelut toteutuvat heikosti eikä muistisairaan jaksamista tueta. Ilta-, yö- ja viikonloppuhoitoa on riittämättömästi, kotiin tarjottavia sijaishoitajia tarvitaan lisää, ja omaislomia pidetään liian vähän. Myönnettyjen kuljetuspalvelujen määrä on vähentynyt.

”Ilman kuljetuspalveluja harrastukset ja ystävät jäävät. Oman kodin tai laitoksen vangiksi jääminen rajoittaa elämää ja heikentää sen laatua”, muistuttavat Alzheimerin tautia sairastava Jouko Alho ja puolisonsa Marja-Leena.

Kotona asuvan muistisairaan palvelut riittämättömiä

Muistibarometri-tutkimuksen mukaan Suomen kuntien muistiystävällisyys on varsin epätasaista: osassa on vahvasti panostettu muistisairaiden ihmisten palveluihin ja hyvinvointiin, kun taas toisaalla palvelut laahaavat kansallisen muistiohjelman (STM 2012) tavoitteiden perässä ja ovat varsin sirpaleisia.

”Lain ja hallitusohjelman edellyttämä laitoshoidon vähentäminen edellyttää nimenomaan muistisairaiden kotona asumisen aiempaa tehokkaampaa tukemista,” muistuttaa THL:n tutkimusprofessori Harriet Finne-Soveri.

Monessa suhteessa suunta on kuitenkin oikea. Hoidon ja kuntoutuksen suunnitelmallisuus on lisääntynyt, ja muistikoordinaattoreita on yhä useammassa kunnassa. Heti diagnoosin jälkeen saatavat palvelut, kuten neuvonta, ovat lisääntyneet kymmenen vuoden aikana.

Muistibarometri on Muistiliiton joka viides vuosi toteuttama tiedonkeruu. Vuonna 2015 se toteutettiin yhteistyössä THL:n kanssa. Muistibarometrin tarkoituksena on kuvata muistisairaiden hoitoa muuttuvassa palvelujärjestelmässä. Nyt kehitystä tarkasteltiin ensimmäistä kertaa kymmenen vuoden ajalta vertaamalla tuloksia kahden edellisen barometrin tuloksiin. Muistibarometriin vastasi touko-kesäkuussa 136 kuntaa.

Minnesbarometern 2015

Personer med minnessjukdom riskerar att bli utan stöd

Personer med minnessjukdom och deras närstående får inte tillräckligt stöd för hemmaboende. Det framgår av THL:s och Alzheimer Centralförbundets färska enkät Minnesbarometern. Minnessjukdom är den vanligaste orsaken till att en person behöver heldygnsvård, och antalet personer med minnessjukdom ökar i takt med att befolkningen åldras.

Ingen nämnvärd utveckling har skett i fråga om utarbetandet av rehabiliteringsplanerna under de senaste tio åren. Sämst på att ge personer med minnessjukdom vård och stöd är man vid hälsostationerna, trots att det är just där man borde ordna sakkunnig vård och uppföljning för hemmaboende personer med minnessjukdom. Personer med minnessjukdom kan leva ett tryggt och bra liv i hemmet längre och till lägre kostnader endast om dessa personer och deras närstående får den service de behöver.

"Otillräcklig service i hemmet ökar behovet av serviceboende med heldygnsomsorg. Det räcker inte med att tillfredsställa de grundläggande behoven, såsom att erbjuda måltidsservice", säger Anna Tamminen, organisationschef vid Alzheimer Centralförbundet.

Många viktiga tjänster erbjuds inte i tillräcklig omfattning och personerna med minnessjukdom får inte stöd för att orka. Kvälls-, natt- och veckoslutsvården är otillräcklig, det behövs flera avlösare och närståendevårdarna har inte tillräckligt med ledig tid. Mängden färdtjänster som beviljas har minskat.

"Utan färdtjänst blir man tvungen att avstå från hobbyer och vänner. Som fånge i sitt eget hem eller på en inrättning blir livet begränsat och livskvaliteten försämras", konstaterar Jouko Alho, som själv lider av Alzheimers sjukdom, och hans hustru Marja-Leena.

Servicen otillräcklig för personer med minnessjukdom som bor hemma

Enligt enkäten Minnesbarometern varierar servicen för personer med minnessjukdom mycket i olika kommuner i Finland: vissa kommuner har satsat rejält på servicen för personer med minnessjukdom och deras välbefinnande, medan andra kommuner ligger efter med målen i det nationella minnesprogrammet (SHM 2012) och servicen är relativt splittrad.

"För att åstadkomma en minskning av institutionsvården på det sätt som avses i lagen och regeringsprogrammet krävs ett allt mer effektivt stöd för hemmaboende för personer med minnessjukdom", påpekar Harriet Finne-Soveri, forskningsprofessor vid THL.

I många avseenden går utvecklingen ändå i rätt riktning. Vården och rehabiliteringen har blivit mer systematisk och i allt flera kommuner finns numera en minneskoordinator. Den service som behövs omedelbart efter diagnosen, såsom rådgivning, har ökat under de senaste tio åren.

Minnesbarometern är en enkätundersökning som genomförs vart femte år av Alzheimer Centralförbundet. År 2015 genomfördes den i samarbete med THL. Syftet med Minnesbarometern är att beskriva vården av personer med minnessjukdom i ett servicesystem som håller på att förändras. Nu analyserades för första gången utvecklingen under de senaste tio åren genom att jämföra resultaten från årets barometer med resultaten från de två tidigare enkäterna. I maj–juni besvarade 136 kommuner enkäten Minnesbarometern.

Lisätietoa / Ytterligare information:

Anna Tamminen
va. toiminnanjohtaja, järjestöjohtaja
puh. 09 6226 2011, 040 455 1330
anna.tamminen@muistiliitto.fi
Järjestö- ja aluetyön kehittäminen ja johtaminen, jäsenpalvelujen kehittäminen.

Anna Tamminen
va. toiminnanjohtaja, järjestöjohtaja
puh. 09 6226 2011, 040 455 1330
anna.tamminen@muistiliitto.fi
Järjestö- ja aluetyön kehittäminen ja johtaminen, jäsenpalvelujen kehittäminen.