Julkaistu 10.12.2018

Mielipide: Mihin unohtui muistisairas?

Mielipide

Mihin unohtui muistisairas?

Turussa on meneillään mittava uudistus, jossa tarkoituksena on yhdistää useamman ikäihmisten hoitoa tarjoavan tehostetun palveluasumisen yksikön toiminta kahden katon alle (TS 18.11.).

Kaupungin pitkäaikaisena tavoitteena on ollut iäkkään ihmisen mahdollisuus asua elämänsä loppuun saakka tutuissa tiloissa. Uusien tilojen myötä tämän tavoitteen toivotaan toteutuvan, sillä jatkossa muistisairaat asuvat saattohoitopotilaiden kanssa samoissa tiloissa. Uusien tilojen uskotaan myös olevan aiempaa toimivammat ja mahdollistavan nykyisten toimintaprosessien kehittämisen.

Uudistuksen yhteydessä hoitajamitoitusta ollaan kiristämässä uusien tilojen ominaisuuksiin vedoten. Tulevaisuudessa vanhusten hoidontarpeeseen aiotaan lisäksi vastata niin, että omahoitajajärjestelmä puretaan ja 55 lähihoitajaa kiertää kahdeksassa tuvassa, joissa jokaisessa asuu 13–15 muistisairautta sairastavaa tai saattohoitovaiheessa olevaa asukasta.

Yövuorossa nämä suunnitelmat tarkoittaisivat sitä, että yksi hoitaja vastaa 30 asukkaan hoidosta ja turvallisuudesta.

Hoitotyön tutkimussäätiön ja Muistiliiton toteuttamassa Muistava-hankkeessa haastatellut ja kyselyihin vastanneet muistisairaat, heidän omaisensa ja muistisairaiden parissa työskentelevät henkilöt näkevät muistisairaan hyvän elämän edellytykset ja sitä tukevat hoito- ja asumisjärjestelyt hieman toisin kuin edellä kuvatussa esimerkissä on esitetty. Haastatteluihin ja kyselyihin osallistuneet korostivat erityisesti sitä, kuinka tärkeää muistisairaalle ihmiselle on henkilökunnan pysyvyys, muistisairaiden hoitoon perehtyneisyys ja se, että nimetyt, pysyvät ja muistisairaalle henkilölle tutut hoitajat hoitavat heitä.

Osallistujat toivat myös esille, että muistisairaan hyvän hoidon toteutumisen kannalta on tärkeää, että muistisairasta hoitavat tuntevat hänen elämänhistoriansa ja hoitajilla on aikaa kohdata muistisairas ja hänen yksilölliset tarpeensa arvostavasti.

Myös Muistiliiton julkaisema Hyvän hoidon kriteeristö korostaa kiireettömän, yksilöllisen ja muistisairaan elämänhistorian, toiveet ja tarpeet huomioivan hoidon merkitystä.

Tämänkaltainen kohtaamisen tärkeys korostuu entisestään muistisairauden edetessä ja muistisairaan tunteiden ja tarpeiden ilmaisun vaikeutuessa.

Muistisairauteen saattaa joillakin myös liittyä haasteelliseksi koettua käyttäytymistä, kuten vaeltelua ja kiihtyneisyyttä, jolloin muistisairaan kohtaaminen edellyttää hoitajilta erityistä perehtyneisyyttä.

Jos hoitajat kiertävät yksiköstä toiseen, voitaneen perustellusti kysyä, onko kiertävien hoitajien mahdollista oppia tuntemaan kaikki hoitokodin 100–120 asukkaista? Lisäksi muistisairaan ihmisen lienee mahdotonta oppia tuntemaan yksiköissä kiertäviä ja vaihtuvia hoitajia.

Muistisairaalla henkilöllä tulisi olla mahdollisuus saada tarpeitaan vastaavaa hoitoa ja asua turvalliseksi kokemassaan, rauhallisessa ja tutussa ympäristössä.

Nyt näyttäisi kuitenkin siltä, että meneillään olevissa uudistuksissa usein mennään toimintaprosessien kehittäminen ja resurssisäästöt edellä unohtaen muistisairaiden erityistarpeet ja kuuntelematta heistä huolta pitävien sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöiden näkemyksiä ja huolia.

Hannele Siltanen

Hoitotyön tutkimussäätiö

Heidi Parisod

Hoitotyön tutkimussäätiö

Mari Luonsinen

Muistiliitto

Minna Teiska

Muistiliitto

Julkaistu Turun Sanomissa 8.12.2018

Lisätietoja:

Muita uutisia