Julkaistu 6.4.2018

Eduskunta käsitteli vammaisten palvelujen kilpailuttamista

Eduskunnan täysistunnossa on eilen käsitelty kansalaisaloitetta vammaisten henkilöiden välttämättömän avun ja tuen kilpailuttamisen lopettaminen. Mediassa ja järjestöjen tiedotuksessa aloite tunnettiin nimellä Ei myytävänä.

Kansalaisaloitteessa huomautettiin, että vammaisten henkilöiden välttämättömän avun ja tuen kilpailuttaminen on vastoin YK:n yleissopimusta vammaisten henkilöiden oikeuksista. Aloitteessa esitettiin, että julkisia hankintoja koskevan lain (Laki julkisista hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista) 9 §:ään lisätään 16. kohdaksi soveltamisalueen seuraava rajaus: "Tätä lakia ei sovelleta sellaisten vammaispalveluiden hankintaan, joissa on kyse vammaisten henkilöiden välttämättömän huolenpidon ja tuen tarpeista ja tarpeisiin liittyvistä palveluista asumisessa ja jokapäiväisessä elämässä."

Kansalaisaloite keräsi 72 059 vahvistettua kannatusilmoitusta. Kansalaisten tekemä ehdotus vaatii kuuden kuukauden kuluessa vähintään 50 000 allekirjoitusta siirtyäkseen eduskunnan käsittelyyn.

Asiasta käytiin eduskunnan täysistunnossa 5.4.2018 lähetekeskustelu, jonka päätteeksi se lähetettiin eduskunnan talousvaliokuntaan käsittelyä varten. Valiokunnan mietinnön valmistuttua asian käsittely jatkuu täysistunnossa.

Otteita täysistunnon keskustelusta

Muistiliiton hallituksen puheenjohtaja Merja Mäkisalo-Ropponen (sd) nosti esille muun muassa seuraavaa:

”Tällä hetkellä monessa kunnassa ja kuntayhtymässä vammaisten ja vanhusten asumispalvelut kilpailutetaan säännöllisin väliajoin. Pahimmillaan se tarkoittaa sitä, että ihmisten on muutettava pois omasta kodistaan toisen palvelutuottajan voitettua kilpailutuksen.

Kehitysvammaisilla ja muistisairailla elämän perusturvallisuus ja elämänlaatu muodostuvat pysyvistä ihmissuhteista sekä tutusta ja pysyvästä ympäristöstä. Ihmisten kotien ja perushoivan ja ‑hoidon kilpailuttaminen on aina epäinhimillistä. Erityisen epäeettiseksi asian tekee se, että usein hinta on ratkaiseva tekijä laadun ollessakin toissijainen. Halvimman tarjouksen tekijä usein voittaa kilpailutuksen aivan kuten ennen huutolaisaikaan.

Myös muistisairaat ovat vammaisia. Olen itse Muistiliiton puheenjohtaja, ja Muistiliitossa puhumme yhteisökodeista emmekä esimerkiksi tehostetusta palveluasumisesta, koska haluamme korostaa, että ihmisellä on oikeus omaan kotiin, ei pelkästään asuntoon.

Parhaiten tämä asia voitaisiin mielestäni jatkossa järjestää, jos asumisavustaja ynnä muut tällaiset palvelut tuotettaisiin yhdistelmänä julkisia palveluita sekä palvelusetelien avulla hankittavia yksityisiä palveluja. Itsemääräämisoikeutta voidaan tukea, ja sitä on tuettava esimerkiksi hyödyntäen tuettua päätöksentekoa, joka nyt sitten toivottavasti tulevassa itsemääräämisoikeuslaissa tulee ihan virallisesti määriteltyä.”

Satu Taavitsainen (sd) kommentoi, että ”Kenenkään koti ei voi vaihtua 3—4 vuoden välein ihmisen itse sitä haluamatta. Monilla vammaisilla sekä myöskin vanhuksilla, esimerkiksi muistisairailla, ja heidän läheisillään on paljon negatiivisia kokemuksia kilpailuttamismenettelystä heidän palveluissaan, esimerkiksi asumisessa, kuljetuspalveluissa, apuvälineissä, kuntoutuspalveluissa sekä puhe‑ ja viittomakielen tulkkauspalveluissa. Nämä kaikki on koettu todella ongelmalliseksi tämän kilpailutuksen takia. Näitten kokemusten perusteella tämä aloite on tullut, ja toivon todella sitä, että tämä aloite saa myönteisen käsittelyn täällä eduskunnassa.”

Muistiliiton hallituksen 2. varapuheenjohtaja Hannakaisa Heikkinen (kesk) huomautti, että ”tämä hankintalaki ei yksin ole ongelma. Suurin ongelma on lain kirjavassa soveltamisessa. Jotkut kunnat ja tahot, jotka näitä kilpailutuksia tekevät, soveltavat vain hankintalakia ja sitä usein hyvin kapeakatseisesti. He jättävät hyödyntämättä monia muita palveluiden hankinnan tapoja, kuten palvelusetelin tai puitekilpailutuksen. Tietyissä tapauksissa myös palvelun hankinta suorana hankintana on mahdollinen, ja kuten aikaisemmin totesin, minä olen hyvilläni siitä, että sote-uudistus tuo myös uusia mahdollisuuksia, muun muassa henkilökohtaisen budjetoinnin ja valinnanvapauden tuoman asiakassetelin myötä.

On hyvä myös muistaa tässä keskustelussa, että sosiaali- ja terveydenhuollon palveluilla turvataan perustuslaillisia oikeuksia, osallisuutta, yhdenvertaisuutta ja itsemääräämisoikeutta. Siksi niissä ovat tärkeintä jatkuvuus, ennakoitavuus, turvallisuudentunne sekä asiakkaan yksilöllisten tarpeiden huomiointi. Vammaiset henkilöt ovat monella tapaa erityisen haavoittuva ryhmä yhteiskunnassamme, ja juuri siksi heitä koskevassa päätöksenteossa olisi noudatettava erityistä herkkyyttä pohtia, miten meidän tekemämme ratkaisut, heidän puolestaan tekemämme ratkaisut, vaikuttavat näiden ihmisten arkeen.”

Maria Guzenina (sd) mainitsi vielä, että tämän kansalaisaloitteen ”tärkeydestä kertoo myöskin se, että täällä salissa on runsaasti kansanedustajia yli puoluerajojen ja ministereitä oli runsain joukoin täällä paikalla. Tämän kansalaisaloitteen eteneminen ei saa olla kiinni ideologiasta tai puoluepolitiikasta. Sen tavoitteita pitäisi jokaisen puolueen jäsenen kannattaa inhimillisistä syistä ja ilman mitään ehtoja.”

Lisätietoja: