Julkaistu 28.2.2014

Edunvalvontapalvelun asiakkaiden oikeusturvan ja yhdenvertaisuuden toteutuminen

Edunvalvontapalvelun asiakkaiden oikeusturvan ja yhdenvertaisuuden toteutuminen

Muistiliiton puheenjohtaja, kansanedustaja Merja Mäkisalo-Ropponen jätti 5.2.2014 kirjallisen kysymyksen eduskunnan puhemiehelle. Alla Mäkisalo-Ropposen kysymys ja sen jälkeen ministeri Anna-Maja Henrikssonin vastaus 20.2.2014.

Kirjallinen kysymys: Asiakkaiden oikeusturvan ja yhdenvertaisuuden toteutuminen edunvalvontapalveluissa

Edunvalvonta voi tulla tarpeelliseksi, kun esimerkiksi vaikea sairaus, korkea ikä tai henkisen toiminnan häiriintyminen heikentävät henkilön kykyä valvoa etujaan tai huolehtia itseään tai varallisuuttaan koskevista asioista, jotka vaativat hoitoa eivätkä tule muulla tavoin asianmukaisesti hoidetuksi. Edunvalvojan määrää maistraatti tai käräjäoikeus. Edunvalvojana voi toimia sukulainen, ystävä tai muu läheinen. Ellei se ole mahdollista, edunvalvojaksi määrätään yleinen edunvalvoja, joiden palveluita ovat vuoden 2009 alusta lukien järjestäneet valtion oikeusaputoimistot. Osa toimistoista on ostanut palvelun joko kokonaan tai osittain muilta palveluntuottajilta kuten kunnilta, yrityksiltä ja yhdistyksiltä.

Suomessa on arviolta noin 60 000 henkilöä, joille yleinen edunvalvoja on tarpeen. Edunvalvojan tulisi olla päämiehensä/asiakkaansa luottohenkilö, puolustaa päämiehensä etuja ja edustaa tätä asioissa, jotka on määrätty hänen hoidettavikseen. Näin ei kuitenkaan aina ole. Julkisuudessa on noussut esille ongelmia, jotka ovat aiheutuneet yksityisten edunvalvontapalveluita tarjoavien yritysten toiminnasta. Edunvalvontapalvelujen tuottajalla saattaa olla satoja päämiehiä, joiden asioihin se ei ehdi perehtyä tai hoitaa asianmukaisesti. Edunvalvoja on saattanut laiminlyödä hänelle kuuluvia tehtäviä; jättänyt asiakkaiden vuokria ja laskuja maksamatta, jättänyt hakematta päämiehelle kuuluvia sosiaalietuuksia eikä ole antanut tietoja tehdyistä toimenpiteistä tms. päämiehelleen. Näistä kaikista on aiheutunut tarpeettomia kuluja, harmia ja menetyksiä asiakkaalle sekä turhaa inhimillistä kärsimystä.

Edunvalvonnan alaisuuteen tulevien määrä kasvaa todennäköisesti entisestään vanhusväestön määrän kasvaessa ja muistisairauksien lisääntyessä. Tulevaisuudessa onkin välttämätöntä saada korjattua edunvalvontajärjestelmässä ilmaantuneet ongelmat. Tavoitteena on saada toimiva edunvalvontajärjestelmä, joka pystyy tukemaan ihmisten omaa itsemääräämisoikeutta. Edunvalvojan päämiehelle on järjestettävä riittävä mahdollisuus pitää yhteyttä hänen asioitaan hoitavaan edunvalvojaan. Edunvalvojalle on oltava sellainen taito, kokemus ja koulutus, jota tehtävän asianmukainen hoitaminen edellyttää. Näin voidaan taata, että edunvalvonnan asiakkaiden oikeusturva ja yhdenvertaisuus toteutuvat.
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Mihin toimenpiteisiin aiotaan ryhtyä, että edunvalvontapalveluiden asiakkaiden/päämiesten oikeusturva ja yhdenvertaisuus toteutuvat, ja että edunvalvojat hoitavat tehtävänsä asianmukaisesti, päämiehensä etuja puolustaen ja edustaen tätä asioissa, jotka on määrätty hänen hoidettavikseen.

Helsingissä 5 päivänä helmikuuta 2014
Merja Mäkisalo-Ropponen /sd

Ministerin vastaus

Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:

Edunvalvonnassa olevia päämiehiä oli vuoden 2013 lopussa noin 64 000. Yleisessä edunvalvonnassa heistä oli noin 35 900 päämiestä, joista noin 3 200 päämiehellä oli ostopalvelun tuottajan yleinen edunvalvoja ja noin 32 700 päämiehellä valtion oikeusaputoimiston yleinen edunvalvoja. Valtaosa ostopalvelun tuottajista on kuntia, jotka jatkoivat oikeusaputoimistojen kanssa tekemänsä sopimuksen perusteella palvelun tuottamista edunvalvonnan siirryttyä valtiolle. Heillä on noin 2 200 päämiestä. Edunvalvontapalveluja tuottavilla asianajotoimistoilla, lakiasiaintoimistoilla ja muilla yrittäjillä on noin 1 100 päämiestä.

Edunvalvontapalveluiden järjestämisen yleinen johto, ohjaus ja valvonta kuuluvat oikeusministeriölle. Kaikkien edunvalvojien toimintaa valvoo holhousviranomainen eli maistraatti ja yleisten edunvalvojien toimintaa seuraa tämän lisäksi eduskunnan oikeusasiamies. Oikeusasiamiehen ratkaisut ja selvitykset kanteluista ja tarkastuksista ohjaavat yksittäisen ratkaisun lisäksi yleisesti toiminnan kehittämistä.

Yleisten edunvalvojien kelpoisuusehtoja koskevista vaatimuksista on säädetty vuoden 2013 alusta lukien oikeusministeriön asetuksella. Samaa kelpoisuutta edellytetään nyt ostopalvelusopimuksissa myös ostopalvelun tuottajien edunvalvojilta. Kelpoisuusvaatimuksilla ja onnistuneella rekrytoinnilla pyritään varmistamaan, että edunvalvojiksi valikoituu työntekijöitä, jotka hoitavat tehtävänsä asianmukaisesti ja päämiestensä etuja puolustaen. Oikeusministeriö myös kouluttaa niin ostopalvelun tuottajien kuin oikeusaputoimistojen henkilökuntaa monipuolisesti. Koulutuksessa korostetaan asiaosaamisen lisäksi hyvää edunvalvontatapaa, päämiehen kohtaamista ja yhteydenpitoa päämieheen. Uusia työntekijöitä on perehdytetty koulutuspäivillä edunvalvojan tehtäviin ja velvollisuuksiin ja hyviin menettelytapoihin ja muun ohella Euroopan neuvoston suositukseen toimintarajoitteisen aikuisen oikeudellisen suojelun periaatteista. Koulutuksessa korostetaan päämiehen itsemääräämisoikeutta ja päämiehen ja edunvalvojan yhteistyötä. Eri järjestöjen muun ohella Muistiliiton edustajat ovat olleet kehittämispäivillä esittelemässä edustamansa ryhmän erityistarpeita ja hyvän yhteistoiminnan edellytyksiä.

Oikeusministeriössä toimiva yleisen edunvalvonnan kehittämistyöryhmä on tehnyt suositukset päämiehen ja edunvalvojan yhteydenpidosta ja päämiehen mahdollisuudesta tavata aina tarvittaessa edunvalvojaansa ja edunvalvontahenkilöstöä. Kaikkien yleisten edunvalvojien edellytetään noudattavan näitä suosituksia.

Lähtökohtana on, että yleiset edunvalvojat hoitavat tehtävänsä asianmukaisesti ja puolustavat päämiestensä etuja. Tästä ja päämiesten oikeusturvasta ja yhdenvertaisuudesta huolehditaan myös sisäisen valvonnan keinoin. Riskienhallinnan menettelyillä pyritään siihen, että virheitä ei tapahtuisi. Oikeusaputoimistoihin on tehty tarkastuksia ja toimistojen omaa sisäistä valvontaa kehitetään niin, että mahdolliset virheet huomattaisiin varhaisessa vaiheessa. Jos päämies valvonnasta huolimatta joutuu kärsimään vahinkoa edunvalvojan tahallisen tai huolimattoman toiminnan vuoksi, vahingot korvataan holhoustoimilain ja vahingonkorvauslain säännösten mukaisesti. Jos vahingon on aiheuttanut oikeusaputoimiston tai ostopalvelun tuottajan yleinen edunvalvoja, hänen työnantajansa vastaa vahingosta isännänvastuun perusteella. Oikeusministeriö on ohjeistanut oikeusaputoimistoja korvauskäsittelystä ja vaatimusten toimittamisesta ministeriön käsiteltäväksi. Ohjeissa on painotettu, että havaitut vahingot tulee saattaa korvauskäsittelyyn.

Kehittämistyö jatkuu oikeusministeriössä yhteistyössä työntekijöiden ja maistraatin edustajien kanssa sekä kuulemalla asiantuntijoita. Päämiesmäärän kasvua seurataan, niin että se ei kasva liian suureksi suhteutettuna edunvalvontahenkilöstön määrään. Päämiesten taloudellisten asioiden hoitamista pyritään tehostamaan asianhallintaohjelmalla, johon kehitetään sähköistä liittymää maistraattiin, jotta muun ohella vuositilit voidaan lähettää sähköisesti ja niiden tarkastus nopeutuu. Ostopalvelusopimusten valvontaa ja yhteistyötä palvelun tuottajien kanssa tiivistetään niin, että palvelut ovat yhdenvertaisia palvelun tuottajasta riippumatta.

Yksikin tapaus, jossa edunvalvontaa ei ole hoidettu asianmukaisesti ja päämiehelle on aiheutunut vahinkoa, on luonnollisesti liikaa. Oikeusministeriön käsityksen mukaan kuitenkin valtaosa yleisen edunvalvonnan henkilökunnasta on hyvin sitoutunutta, ammattitaitoista ja hoitaa vaikeaa tehtäväänsä asianmukaisesti ja päämiehen etuja puolustaen. Oikeusministeriö pyrkii kuvatuilla toimilla järjestämään yleisen edunvalvonnan toimintaedellytyksiä sellaisiksi, että edunvalvojilla ja edunvalvontasihteereillä on perustehtävien hoitamisen lisäksi riittävästi aikaa myös päämiesten henkilökohtaiseen kohtaamiseen. Näillä toimilla turvataan myös sitä, että kansalaiset saisivat mahdollisimman hyviä ja yhdenvertaisia edunvalvontapalveluja riippumatta siitä, kuka toimii edunvalvojana.

Helsingissä 20 päivänä helmikuuta 2014
Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson

Muita uutisia