Muistihäiriöiden tutkimus

Tutkimukset voi käynnistää joko oman terveyskeskuslääkäri tai yksityislääkäri. Ensimmäiseksi lääkäri pyrkii haastattelemalla selvittämään muistihäiriön laajuuden ja haittaavuuden tarvittaessa tiedustelemalla asiaa myös omaiselta. Tässä yhteydessä pyritään muistin ja tiedonkäsittelyn tasoa selvittämään myös jollain kognitiivisella testillä.

Yleisimmin käytetty ja yksinkertaisin muistitesti on Mini-Mental State Examination (MMSE), jossa on 30 kysymystä orientaatiosta, muistista, päättelystä ja hahmotuksesta. Tarvittaessa voidaan tehdä tarkempi CERAD, joka on kehitetty erityisesti Alzheimerin taudin varhaiseen toteamiseen.

MMSE-testiä tekevät myös kotisairaanhoitajan ja muut terveydenhuollon työntekijät, ja CERADia monet muistihoitajat. Testeihin voi hakeutua jo ennen lääkärin vastaanottoa.

Testin jälkeen lääkäri arvioi, kuulostaako muistihäiriö vakavalta ja viittaako testin tulos muistisairauteen. Myös masennus voi aiheuttaa muistihäiriön, samoin kuin yleiskuntoa heikentävä sairaus tai sopimaton lääkitys.

Mikäli muistihäiriö todetaan, otetaan usein jo terveyskeskuksessa verikokeita, joilla pyritään selvittämään aineenvaihduntahäiriöihin ja yleissairauksiin liittyvät muistihäiriöt, kuten kilpirauhasen vajaatoiminta tai B12-vitamiinin puutos. Nämä ovat kuitenkin hyvin harvinaisia muistihäiriöiden syitä.

Kuvantaminen

Mikäli muistihäiriön syy ei näin selviä, on syytä tehdä tarkempia tutkimuksia, kuten aivojen kuvantaminen. Tämä edellyttää yleensä lähettämistä erikoissairaanhoitoon, neurologin tai geriatrin vastaanotolle.

Tietokonekuvaus

Pään ja aivojen kuvantaminen kuuluu muistisairauksien perusselvityksiin. Jo pään tietokonekuvauksella (TT) voidaan sulkea pois tiettyjä harvinaisia (ja osin hoidettavia) tiloja, kuten normaalipainehydrokefalus tai otsalohkon alueen hyvänlaatuinen meningeooma-kasvain. Merkittävät aivoverenkiertohäiriöt näkyvät myös TT-kuvauksessa. Aivokuoren aivokudoskato eli atrofia todetaan kuvauksissa yleensä vasta selvästi pidemmälle edenneessä dementiaoireyhtymässä. Sen sijaan hippokampusten atrofia on toisinaan todettavissa jo TT-kuvauksessa.

Magneettikuvaus

Pään magneettikuvaus on TT-kuvausta huomattavasti tarkempi aivojen kuvaus. Siinä on mahdollista erottaa vähäisetkin aivoverenkiertohäiriöiden aiheuttamat muutokset, ja Alzheimerin taudille tyypillinen aivojen sisemmän ohimolohkon ja hippokampuksen kutistuma näkyy magneettikuvauksessa TT-kuvausta tarkemmin ja usein jo taudin varhaisvaiheessa. Magneettikuvaus on TT:tä suositeltavampi tutkimus erityisesti taudin varhaisessa vaiheessa, ja tilanteissa, joissa pyritään erottamaan Alzheimerin tauti masennuksesta tai muista psykiatrisista häiriöistä.

Lisätutkimukset

Toisinaan tarvitaan myös neurologisia lisätutkimuksia. EEG:tä käytetään tiettyjen aivotulehdusten selvittelyissä. SPET isotooppikuvaus voi antaa lisätietoa muistisairauden tyypistä. Alzheimerin taudissa selkäydinnesteen (likvorin) tiettyjen valkuaissaineiden (amyloidin ja tau-proteiinin) suhde on poikkeava.

Diagnoosi

Pääosin diagnoosi perustuu kuitenkin kliiniseen kuvaan (oireisiin ja neurologisessa tutkimuksessa esiin tuleviin löydöksiin) sekä muistin ja tiedonkäsittelyn tasoon ja tyyppiin eli neuropsykologisiin löydöksiin. MMSE- ja CERAD-testien lisäksi tehdään usein huolellisia neuropsykologisia testejä, jotka voivat kestää jopa useita päiviä. Näiden perusteella saadaan tarkka käsitys muistin ja päättelykyvyn, kielellisten ja hahmotushäiriöiden luonteesta. Nämä auttavat usein erottamaan sekä masennuksen että normaalin vanhenemisen muistisairauksista, että eri muistisairaudet toisistaan.

Tutkimusten kokonaisuuden perusteella lääkäri asettaa diagnoosin. Joskus tilanne ei kuitenkaan selviä, vaan tilannetta jäädään seuraamaan ja uusintatutkimuksia sovitaan esimerkiksi vuoden päähän.

Kirjoittaja: neurologian erikoislääkäri, dosentti Kati Juva