Parisuhde ja perhe

Muistisairaus voi muuttaa parisuhdetta. Molemmat kokevat todennäköisesti monenlaisia tunteita, jotka vaikuttavat suhteeseen. Sairastunutta saattaa ahdistaa syyllisyys joutumisesta taakaksi toiselle tai pelko hylkäämisestä. Hoitava puoliso taas saattaa kokea surua ja menetystä, kun oma puoliso sairauden edetessä muuttuu ja loittonee henkisesti.

Ahdistavista asioista kannattaa keskustella avoimesti ja kysyä mieltä painavista asioista esimerkiksi omalta lääkäriltä. Myös tutustuminen toisiin vastaavassa tilanteessa oleviin pariskuntiin helpottaa.

Parisuhde ja seksuaalisuus

Muistisairaus muuttaa parisuhdetta, mutta ei aina huonompaan suuntaan. Uudenlainen tarvitsevuus ja yhteen hiileen puhaltaminen voi tuoda puolisoja myös lähemmäs toisiaan.

Toisaalta sairauden aiheuttamat toiminta- ja kommunikaatiokyvyn muutokset sekä sosiaalisen verkoston mahdollinen kapeutuminen voivat aiheuttaa sen, että parisuhteeseen tulee riippuvuutta, joka voi kuormittaa sen molempia osapuolia. Monenlaiset tunteet ovat normaaleja ja sallittuja.

Muistisairaus ei vie seksuaalisuutta – ei sairastuneelta eikä läheiseltä – mutta voi muuttaa sitä. Läheisyyden tarve ja kosketuksen kaipuu eivät yleensä katoa, vaan saattavat muuttua aiempaakin merkityksellisemmäksi.

Seksuaalisuuden ilmaiseminen voi muuttua. Sairastuneen puheeseen voi tulla suoruutta, joka tuntuu läheisestä loukkaavalta. Toisaalta sairastunut voi myös tuntua etäiseltä, mikä voi johtua kommunikaatiokyvyn heikkenemisestä, ei niinkään suhteen väljähtämisestä.

Tärkeä osa seksuaalisuuden ilmentymistä ovat sukupuoliroolit ja niiden esiintuominen esimerkiksi ulkonäöstä huolehtimalla. Äidin tai perheenpään roolit on usein identiteetin kannalta tärkeää säilyttää silloinkin, kun toimintakyky on heikentynyt.

Joskus tarvitaan ulkopuolista tukea siihen, miten molempia osapuolia tyydyttävää parisuhdetta voidaan jatkaa elämänmuutoksen jälkeen.