Kotona asuminen

Muistisairas selviytyy usein parhaiten tutussa ympäristössä, tuttujen rutiinien keskellä. Moni muistisairas ihminen asuukin kotona niin kauan kuin mahdollista, joko itsenäisesti tai hoitavan omaisen, omaishoitajan, apuvälineiden ja/tai kotiavun turvin.

Sekä muistisairas ihminen että hänen hoitajansa tarvitsevat kuntoutusta ja tukea. Yksinasuva voi tarvita apua jo sairauden varhaisessa vaiheessa.

Muistisairas ihminen ja hänen läheisensä voivat hakea erilaisia sosiaaliturvan muotoja, kuten rahallisia etuuksia sekä palveluita.

Käännekohdassa

Kotona asumisen tulee tuntua turvalliselta, miellyttävältä ja mielekkäältä. Kun sairaus etenee, ei koti enää välttämättä ole paras paikka.

Suurin ympärivuorokautiseen hoitoon siirtymistä ennakoiva tekijä on sairastuneen käyttäytymisen muutokset, jotka läheiset kokevat raskaiksi. Myös sairauden nopea eteneminen, lisääntyvä avuntarve, turvattomuus sekä kävely- ja pidätyskyvyn menettäminen ennakoivat kotihoidon loppumista.

Jokainen tilanne on kuitenkin yksilöllinen. Lyhyt- tai pitkäaikaishoitoon siirtymiseen vaikuttavat muun muassa perheen sisäiset suhteet, läheisten mahdollisuudet omaishoitoon, omaishoitajan psyykkinen ja fyysinen terveydentila sekä saatu tuki ja apu.

On tärkeää, että muistisairaalle ihmiselle löytyy juuri hänen tarpeensa ymmärtävä yhteisökoti, jossa omannäköinen elämä voi jatkua.