Koti ja pihapiiri

Tuttu ympäristö tukee toimintakykyä ja itsenäistä selviytymistä, ja rutiinien varassa voi olla helppo ja hyvä toimia sairauden edetessäkin. Ympäristön muutokset saattavat sekoittaa, vähentää omatoimisuutta ja aktiivisuutta sekä lisätä turvattomuuden tunnetta. Siksi myös hoito ja kuntoutus tulisi järjestää kotiin ja kotona asumista tukevaksi niin pitkään kuin mahdollista.

Kodin merkitys on neljää seinää suurempi. Koti on paitsi asumispaikka, myös turvallisuuden, muistojen ja menneisyyden, identiteetin ja hyvän olon tyyssija. Sellaisena se tulisi säilyttää myös muistisairaalle ihmiselle. Kodissa saa olla oma itsensä, rentoutua ja toimia kuten itse tahtoo ja pystyy – vaikka sitten aiempaa hitaammin tai heikommin.

Suurin osa tapaturmista kuitenkin sattuu kotona. Muistisairas ihminen viettää usein paljon aikaa kotona, joten tutut nurkat kannattaa järjestää turvallisiksi ja turvallisuuden tunnetta tukeviksi. Kodin muutostyöt auttavat myös läheistä huolehtimaan sairastuneesta turvallisesti.

On tärkeää, että muistisairaudesta huolimatta sairastunut voi tehdä paljon asioita itse, joko itsenäisesti tai autettuna. Selkeä, hahmottamista tukeva ja tutulta tuntuva ympäristö kannustaa toimimaan ja tekemään, mikä antaa tärkeitä onnistumisen kokemuksia ja ylläpitää toimintakykyä. Tottumusten mukainen ja omin käsin tekeminen on parasta mahdollista kuntoutusta.

Kodin muutostöitä suunnitellessa ja toteuttaessa tulee aina mahdollisuuksien mukaan kuulla myös sairastunutta itseään. Muistisairaus ei vie itsemääräämisoikeutta, ja sairastuneella on edelleen oikeus esimerkiksi päättää (tai ainakin olla mukana päättämässä), miten hänen kotinsa sisustetaan.

On muistettava, että joskus turvajärjestelyt lisäävät sairastuneen turvattomuuden tunnetta. Esimerkiksi vieraalta näyttävät vilkkuvat valot ja hälytysäänet voivat lisätä tunnetta siitä, ettei ole omassa kodissaan, jolloin tulee tarve lähteä turvallisempaan paikkaan.