Muistisairausdiagnoosin saanut Simo lähti heti mukaan paikallisen muistiyhdistyksen vertaisryhmään. Koronatilanteen vuoksi ryhmä on kokoontunut verkossa.
Pirkanmaalaisella Simolla diagnosoitiin muistisairaus viime vuoden joulukuussa.
– Muistiongelmia todettiin jo viimeisinä työvuosinani, mutta ne tulkittiin työstressin aiheuttamiksi eikä muistisairautta vielä silloin todettu, Simo kertoo.
– Olen siis virallisesti sairastanut vasta puoli vuotta.
Diagnoosin saadessaan Simo oli 66-vuotias. Hän sai lääkäriltä ja muistihoitajalta mukaan esitteitä, joiden mukana oli esite Pirkanmaan Muistiyhdistyksestä.
– Liityimme puolisoni kanssa heti muistiyhdistykseen.
Järjestötoiminta oli Simolle tuttua, sillä hän on ollut aktiivinen monessa järjestössä.
– Olen jo opiskeluaikana ollut oppilaitokseni edustajana hallintoelimissä ja toiminut alani opiskelijärjestöissä eri tehtävissä. Myöhemmin olen ollut aktiivisesti mukana ammatillisessa järjestö- ja yhdistystoiminnassa.
RYHMÄLÄISET TUTUIKSI
Yhdistyksen kautta Simo kuuli vertaisryhmistä ja lähti mukaan. Koronatilanteen vuoksi ryhmät on järjestetty pääosin etäyhteyksin eli Teams-ohjelman kautta.
– Olemme osallistuneet tapaamisiin verkossa useita kertoja kevään aikana, yhdessä puolisoni kanssa.
– Yksi tapaaminen sovittiin keväällä ulkoilmassa tapahtuvaksi koronaohjeiden mukaisesti, mutta itse en siihen päässyt silloin mukaan.
Simon kokemus vertaisryhmästä on ollut siis täysin verkossa tapahtuvaa.
– Tälläkin tavalla monet ryhmäläisistä ovat tulleet tutuiksi. Olen saanut tietoa muun muassa ryhmäläisten jokapäiväisestä elämästä, harrastuksista ja myös vallinneen poikkeustilanteen aiheuttamista hankaluuksista.
TOISTEN KOKEMUKSET TÄRKEÄ TUKI
Koska Simo ei ole vielä osallistunut perinteiseen kasvokkain tapaavaan vertaisryhmään, hän ei osaa arvioida, kumpi on hänelle lopulta parempi tapa saada ja antaa vertaistukea.
– Elämä kuitenkin hankaloituu sairauden edetessä, joten tapa tavata voi vaihdella oman tilanteen mukaan, hän miettii.
Hän pitää vertaistukea tärkeänä erityisesti sairauden edetessä.
– Sen avulla voi henkisesti ja toiminnallisesti valmistautua oman tulevaisuuden suunnitteluun, toisten kokemuksien kautta, hän sanoo.
Teksti: Anne Leinonen
