Pääkirjoitus: Minulla on unelma

Kirjoittaja: Mauri Laine, valtakunnallisen Muistiaktiivit-ryhmän jäsen

Minun unelmassani Suomi on muistiystävällinen maa. Muistisairauksien ehkäisemiseen panostetaan ja uudet muistisairaat pääsevät heti mukaan tarvittavaan hoitoon. Muistiliiton jäsenjärjestöillä on riittävästi rahaa monipuoliseen toimintaan. Samaan tyyliin kuin Mikkelin Päin Mäntyä -projektissa. Vertaistuki on äärettömän tärkeää.

Lisäksi meidän muistisairaiden täytyisi verkostoutua muiden sosiaali- ja terveysalan järjestöjen kanssa (esim. mielenterveys-, syöpä- ja sydänyhdistykset). Liikumme helposti kaikki vain omissa lokeroissamme. Verkostoituneena voisimme oppia toisiltamme. Valtakunnallisen Muistikonferenssin lisäksi järjestetään alueellisia tapaamisia, jossa muistisairaat pääsevät tapaamaan toisiaan suurella joukolla. Ympäri Suomea tulisi olla mahdollista asua muistikylissä, joissa myös puolisot voisivat asua. Muistiliiton koju voisi olla siellä, missä tavalliset ihmiset liikkuvat valtakunnallisissa kesätapahtumissa esim. Farmarinäyttelyt ja vastaavat.

Toimin valtakunnallisissa Muistiaktiiveissa. Olen päässyt näköalapaikalle foorumiin, jossa käsitellään muistisairaiden asioita. Olen käynyt netissä läpi paikallisten muistiyhdistysten toimintaa. Meillä on monipuolista toimintaa eri puolella Suomea. Huomaan, että voin nyt hyödyntää aikaisempaa monialaista työelämän kokemusta toiminnassa.

Henkilökohtaisiin unelmiin kuuluu ensiksi keskeneräisen elämänkerran kirjoittaminen. Toiseksi toivon, että mikäli joudun aikanaan hoitokotiin, niin minulla olisi jäljellä vain yksi muovilaatikollinen henkilökohtaisia tavaroita.

Olen miettinyt identiteettiäni. Onko identiteettini muistisairas vai olenko Mauri, jolla on muistisairaus? Päädyin jälkimmäiseen.