Muistiliiton puheenjohtajana vuoden alussa aloittanut Jenni Kulmala näkee Muistiliiton tulevaisuudessakin vahvana yhteiskunnallisena vaikuttajana ja asenteiden muokkaajana.
– Muistiliitto on arvostettu yhteistyökumppani ja näkyvä toimija, joka on saavuttanut luottamuksen monien toimijoiden keskuudessa, Jenni Kulmala sanoo.
– Näen Muistiliiton järjestönä, joka tulee olemaan entistä tärkeämpi tulevaisuudessa. Esimerkiksi asenteiden muokkaamisessa on vielä paljon tehtävää.
Kulmala tutkii työkseen muistisairauksia ja ikääntyneitä. Hän kertoo, että huomaa edelleen usein negatiivisia asenteita muistisairauksia ja muistisairaita ihmisiä kohtaan. Myös muistisairaiden ohittamista ja kuulemattomuutta tapahtuu edelleen.
– On vielä paljon tehtävää, että saamme Suomesta entistä muistiystävällisemmän.
Nykyisin iso osa muistisairauksista diagnosoidaan siinä vaiheessa, kun ihmiset asuvat vielä kotona. Kulmalasta on tärkeä miettiä miten kodeista ja lähiympäristöistä saadaan sellaisia, että niissä on turvallista ja hyvä asua.
Oleellista on myös se, että sairastuneen ympärillä olevat ihmiset ymmärtävät muistisairauden olevan yksi sairaus muiden joukossa.
– Valitettavasti muistisairauksiin liittyy vielä paljon häpeää. Emme ole vielä päässeet täysin siitä leimasta, että muistisairas ihminen nähdään vain sairauden kautta, Kulmala sanoo.
TUTKIJANA TAMPEREEN YLIOPISTOSSA
Kulmala valmistui uransa alussa terveydenhoitajaksi, mutta jatkoi opiskeluja heti valmistumisen jälkeen Jyväskylän yliopistossa. Sieltä hän valmistui terveystieteiden maisteriksi pääaineenaan gerontologia ja kansanterveys vuonna 2005 ja väitteli samalta alalta tohtoriksi 2010. Väitöskirja käsitteli ikääntyneiden näköaistin vaikutusta toimintakykyyn, kaatumisiin ja kuolleisuuteen.
Muistisairauksien tutkimus tuli mukaan uralle postdoc-vaiheessa. Kulmala lähti tekemään tutkimusta muistisairauksien riskitekijöistä yhdessä Karolinska Institutin ja Miia Kivipellon kanssa. Hän on ollut mukana myös suomalaisessa FINGER-tutkimuksessa.
Nyt Kulmala työskentelee Tampereen yliopistossa tenure track -professorin tehtävässä, jossa tavoitteena on vakinaistua professuuriin. Hänen lähestymistapansa gerontologian tutkimukseen on moninäkökulmaista.
– Työskentelen Tampereella yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan alla ja tutkimuksemme on monitieteellistä. Itselläni on kiinnostus aivoterveyden tutkimukseen, mutta teemme todella monenlaista ikääntymistutkimusta, Kulmala kertoo.
– Koen hienona asiana sen, että ylitämme perinteisiä tutkimusrajoja. Nyt olemme esimerkiksi aloittaneet tutkimusta arkkitehtien kanssa. Kun asiat nähdään laajemmin, se tuo tutkimukseen paljon lisää.
RISKITEKIJÄT TIEDETÄÄN HYVIN
Kulmala kertoo, että tieto aivoterveydestä ja muistisairauksista on lisääntynyt viime vuosikymmenien aikana paljon.
– Riskitekijätutkimusta on tehty nyt vuosikymmenien ajan ja väestötason riskitekijöistä tiedetään hyvin, hän sanoo.
Mahdollisuutta ennaltaehkäistä muistisairautta ei voida luvata yksilötasolla, ja siksi puhutaankin enemmän sairauden riskin pienentämisestä.
– Jokainen voi pienentää omaa todennäköisyyttään sairastua noudattamalla hyviä elintapoja. Mutta vaikka olisi elänyt kuinka terveellisesti, muistisairaus voi silti tulla, Kulmala sanoo.
– Jos ihminen sairastuu terveellisistä elintavoista huolimatta, ei voida katsoa taaksepäin ja nähdä, olisiko hän sairastunut aiemmin huonommilla elintavoilla. Elintavat voivat siis lykätä sairastumista, vaikka sitä ei voitaisi kokonaan ennaltaehkäistä.
Vaikka tieto riskitekijöistä kasvaa, muistisairauksien määrä tulee tulevaisuudessa kasvamaan. Ikä on suurin riskitekijä ja ihmiset elävät aiempaa pidempään.
– Jos pystymme kasvua hillitsemään sillä, että ihmiset sairastuvat myöhemmin tai ehkä joku ei sairastu ollenkaan, se on aina eteenpäin, Kulmala toteaa.
TÄRKEÄÄ TYÖTÄ PAIKALLISYHDISTYKSISSÄ
Työuransa ohella Kulmala on toiminut muistiasioiden parissa myös vapaa-ajalla. Muistiliiton hallituksen lisäksi hän on ollut useamman vuoden Etelä-Pohjanmaan Muistiyhdistyksen hallituksessa ja viime vuodet myös puheenjohtajana. Siitä paikasta hän väistyi aloitettuaan Muistiliiton puheenjohtajana.
Paikallisyhdistyksessä toimiminen avasi silmät niiden tekemän työn tärkeydelle.
– Monelle paikallisyhdistys on helposti löydettävä kontakti silloin, kun kotona herää huoli puolison tai vanhemman muistihuolista. Yhdistykseen on helppo soittaa ja siellä ollaan todella lähellä ihmistä ja perhettä, Kulmala sanoo.
– Terveydenhuolto ei pysty samanlaista tukea antamaan. Yhdistyksissä on vertaistukea ja ryhmätoimintaa, jotka ovat monelle tärkeitä paikkoja purkaa ajatuksia.
Lähtö Muistiliiton puheenjohtajaksi vaatii Kulmalalta hieman pohdintaa. Työ Tampereen yliopistossa on vaativa, ja sen lisäksi hänellä on osa-aikainen työsuhde Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella. Kulmala haluaa hoitaa hyvin kaikki tehtävät, joihin lähtee.
– Toisaalta yliopiston tutkijoillakin on vahva yhteiskunnallisen vaikuttamisen tehtävä. Mietin, että jos sellaista tehtävää hoidan, mikä paikka on minulle läheisin. Oli selvää, että se on minulle Muistiliitto. Muistiliitto on järjestö, joka ajaa juuri sitä, mikä työssäni ja tutkimuksessani on kiinnostuksen kohde ja mitä myös henkilökohtaisesti pidän tärkeänä, Kulmala kertoo.
– Odotan innolla puheenjohtajuutta. Se on hieno mahdollisuus päästä kehittämään toimintaa yhdessä paikallisten yhdistysten kanssa.
Teksti: Anne Leinonen, kuva: Tuukka Kiviranta
