Vuosipäivämuisteloja, arjen ajatuksia ja vähän kuplivaa

4.9.2017

Vietin jokin aika sitten vuosipäivää – nimittäin viisivuotispäivääni Muistiliiton riveissä. Muistan niin elävästi päivän, jolloin istuin työhaastattelussa Suomen merkittävimpiin kuuluvien, muistisairaiden etuja puolustavan liiton edustajien haastateltavana – jännitti!

Toisaalta muistan myös sen miellyttävän kuplivan tunteen sisälläni keskustellessamme laajastikin muistisairaiden hyvään elämään liittyvistä asioista. Minulla oli fiilis, että ehkäpä työkokemukseni sekä oma ”näkyni” muistiperheiden hyvästä elämästä voisi tarjota jotakin erilaista annettavaa tähän yhteiseen työhön – näin koen edelleen.

Haastattelussa kuulin, että hankesuunnittelijan toimenkuvaan kuuluisi myös vastata Vertaislinjan toiminnasta ja ylläpidosta. Kuplinta sisälläni kasvoi – olinhan jo hakemuksessani tuonut esille, että sydämelläni ovat paitsi muistisairaat, myös erityisesti muistisairaan omaiset. Työhistoriaani kun mahtui muistisairaan ihmisen hoitoa, hoivaa ja esimiestyötä sen kaikkine ulottuvuuksineen, mutta jokin siitä puuttui. Se jokin oli omaiset. Omaisyhteistyö oli se, johon olisin halunnut satsata niin paljon enemmän. Jutellessani omaisten kanssa mieleeni piirtyi hyvin selkeä kuva siitä, mikä omaisten mieliä askarruttaa, liikuttaa, harmittaa ja ilahduttaa. Monenlaisten tunteiden äärellä oltiin.

Tiedätkö muuten, mikä on Vertaislinja? Se on maksuton puhelinpalvelu, joka päivystää joka ikinen ilta. Vastaajina toimii joukko entisiä muistisairaan omaishoitajia eri puolelta Suomea. Heillä on valtava määrä kokemustietoa ja iso sydämen halu auttaa ja kuunnella omaisia, jotka nyt ovat samassa elämäntilanteessa kuin he jokin aika sitten olivat. He tekevät äärettömän tärkeää työtä – vapaaehtoisesti! Voit lukea lisää Vertaislinjasta Muistiliiton sivuilta, josta löydät myös palvelun yhteystiedot.

”Näky”, josta aiemmin mainitsin, ei ole kadonnut mihinkään. Vaikka edellinen hankekausi päättyi, uusi alkoi. Uuden hankkeen myötä olen etuoikeutettu yhdessä järjestökenttämme huippuammattilaisten kanssa kehittämään muistiperheen kokonaisvaltaista hyvää elämää kotona mahdollisimman pitkään. Tästä hankkeesta kerron lisää ensi viikon blogikirjoituksessani.

Menneitä vuosia ja vuosikymmeniä on usein mukava muistella, tokikaan kaikki muistot eivät aina ole niitä mukavia. Kuitenkin edelleen huomaan aika ajoin kokevani samaa miellyttävää kuplivaa tunnetta kuin työhaastatteluun tullessani, kun saan tehdä töitä muistisairaiden etuja puolustavan liiton riveissä – näkyäni seuraten!

Kirjoittaja: