Väärinymmärretty itsemääräämisoikeus

29.1.2018

Yksi iso ongelma muistisairaan omaishoitajuudessa on väärinymmärretty itsemääräämisoikeus. Ei sekava ja koko ajan jonnekin lähdössä oleva muistisairas ole oikea ihminen päättämään, että nyt haluan päivätoiminnasta kotiin.

Siksi päivätoimintaan on panostettava niin, että mielenkiintoista ohjelmaa riittää rauhattomallekin osallistujalle. Miltä tuntuu uimahallin altaalla, kun koko ajan miettii, että soiko siellä pukukopissa ”hätäpuhelu”. On omaishoitajan oikeus ja jaksamisen kannalta välttämättömyys, että voi olla noin kuuden tunnin ajan tavoittamattomissa.

Sama koskee tietenkin lyhytaikaishoitojaksoja. Kukapa muistisairas sitä nyt mielellään lähtee lepäilemään muutamaksi päiväksi ”jonnekin” turvallisesta kotiympäristöstä. Omaishoitajan palautumisen, levon ja virkistymisen takaamiseksi on kuitenkin ensiarvoista, ettei hänelle soiteta, kun muistisairas haluaa palata kotiin. Silloin voi vain toivoa, että omaishoitaja ei ole kotona vastaanottamassa paluupostia. Jälleen on kyse priorisoinnista, lyhytaikaishoitopaikkoja pitää tarjota jo varhaisessa sairauden vaiheessa, jolloin vielä on mahdollisuus viedä lyhytaikaishoito osaksi normaalia arkea. Se on sekä sairaan että omaishoitajan etu – ja aivan varmasti myös maksaa itsensä takaisin.

Itsemääräämisoikeuteen koskeminen ei ole juridisesti kovin helppoa, mutta ei sitä pitäisi jättää palvelujärjestelmän yksin päätettäväksi. Asiasta on ymmärtääkseni keskusteltu liian vähän eikä sitä ole kunnolla arvioitu. Nyt pitäisi saada omaiset, juristit, asiantuntijalääkärit ja sosiaalityöntekijät selvittämään monipuolisesti asiaa.

Kirjoittaja:

Julkaisemme kirjoituksen poikkeuksellisesti ilman nimeä

______________________

Tämä teksti on vierasblogi, jonka sisältö vastaa kirjoittajan omaa näkemystä käsiteltävästä aiheesta. Kirjoitus ei välttämättä edusta Muistiliitto ry:n virallista kantaa.