Tuettu päätöksenteko – mitä se tarkoittaa?

Tuettu päätöksenteko – mitä se tarkoittaa?

16.4.2020

Itsemääräämisoikeutta on, että jokaisen ihmisellä on oikeus määrätä omasta elämästään ja tehdä valintoja. Tuettu päätöksenteko voi olla keino toteuttaa itsemääräämisoikeutta. Tuettu päätöksenteko tarkoittaa, että ihmisellä on oikeus tehdä omaa elämäänsä koskevia päätöksiä ja päätöksentekoon on oikeus saada tukea.

Tuettu päätöksenteko voi kuulostaa ensi kuulemalta hyvin itsestään selvältä käsitteeltä, mutta kun hetken aikaa pureskelee, miettii ja pohtii syvällisemmin, herää hämmennys. Tai ainakin itse olen näin kokenut.

Päiviimme kuuluu lukematon määrä erilaisia päätöksiä. Mikrosekunnin kestoista ajatuksenvirtaa, joka ohjaa toimintaamme ja teemme päätöksiä ja valintoja lähes huomaamatta. Tai sitten suurempia päätöksiä. Päätökset kenties vaikuttavat laajemmin elämäämme tai sisältävät mahdollisesti riskejä, mitkä vaativat jo huolellista pohdintaa ja vaihtoehtojen punnitsemista. Kuka meistä voi rehellisesti sanoa, ettei ole pyytänyt apua joltain läheiseltä päätöksen tekemiseen?

Muistisairaus voi muuttaa kykyämme puntaroida eri vaihtoehtoja tai ymmärtää päätöksemme seurauksia kauaskantoisesti ja siksi päätöksentekoon tarvitaan apua. Tuettua päätöksentekoa voi olla esimerkiksi se, että sosiaalihuollon työntekijä toimittaa ennen palaveria materiaalin, mihin muistisairas henkilö yhdessä läheistensä kanssa saa ajan kanssa perehtyä. Tai se, että muistisairaalle kerrotaan, millaisia vaihtoehtoja hänellä on aidosti valittavissa ja millaiset vaikutukset näillä valinnoilla on hänelle. Päätösten seurauksista on myös hyvä keskustella yhdessä läheisten ja ammattilaisten kanssa.

Tuettua päätöksentekoa voi olla myös se, että mahdollistetaan muistisairaalle henkilölle arjessa valitsemisen paikkoja. Pitäisikö kotihoidossa hoitajan aamiaisen yhteydessä joka kerta pysähtyä kysymään: mitä haluat aamukahvisi joukkoon tänään, sen sijaan, että hänellä on lista taskussaan, millä mausteilla kenenkin kahvi tarjoillaan? Kyllä - tähän menee hieman enemmän aikaa, mutta samalla se mahdollistaa ihmiselle itselleen mahdollisuuden vaikuttaa omaan elämäänsä ja se voi olla hyvin voimaannuttava kokemus. Jos jätämme kysymättä ihmiseltä itseltään häneen liittyviä asioita, nakerramme hänen autonomiaansa pikkuhiljaa.

Kuvittele nyt kulunutta päivääsi ja siihen liittyneitä valintoja. Miltä sinusta tuntuisi, jos joku päättäisi jokaisessa vaiheessa puolestasi, kysymättä sinulta mitään? Ei kovin miellyttävältä, ehkä jopa ärsyttävältä, oletko samaa mieltä?

Se, että tuemme muistisairaista henkilöä häneen liittyvissä päätöksissä, mahdollistaa itsemääräämisoikeuden toteutumisen. Muistisairaus ei vie henkilön itsemääräämisoikeutta, vaikka joidenkin asioiden hoitaminen on kenties valtuutettu läheisen vastuulle. Myös tällöin voidaan muistisairaan henkilön omaa mielipidettä pyrkiä saamaan esille.  

Voidaan myös pohtia, puhummeko tuesta päätöksen tekemiseen vai tuetusta päätöksenteosta?  Ensimmäinen vaihtoehto on ehkä hieman arkisempi. Sitä sinä ja minä harjoitamme päivittäin. Miten leikkaisin hiukseni? Lähdetkö makutuomariksi vaateostoksille? Haemme vahvistusta omille valinnoillemme ja meillä on myös oikeus tyrmätä toisten mielipiteet. Jälkimmäisen termin yhteydessä mielikuva on ehkä hieman mekaanisempi, kenties jonkinlainen prosessi. Millaisilla keinoilla päätöksen syntymistä voidaan tukea?

Muistiliiton Minun valintani -hanke lähtee yhdessä järjestökentän kanssa pureutumaan erilaisiin menetelmiin ja työkaluihin. Syksyllä kouluttauduimme Keskustelumatto-menetelmään, jossa muistisairaan oman tahdon esiintuomista voidaan vahvistaa käyttämällä kuvia havainnoinnin tukena. Kuvat voivat auttaa jäsentämään keskustelua, ne vahvistavat oman mielipiteen ilmaisua ja tukevat lyhytkestoista muistia. Jo aiemmin Muistiliitossa on luotu Hyvän hoidon kriteeristö ja sen pohjalta tarkistuslista muistisairaalle ja läheiselle omaa hoivaa, hoitoa ja kuntoutusta ajatellen. Tällaisilla apuvälineillä voimme vahvistaa, että muistisairaan henkilön oma näkemys ja mielipide ohjaavat palveluiden suunnittelua.

Asiakaslähtöiset palvelut perustuvat siihen, että palvelut rakentuvat vastamaan ihmisen omia tarpeita ja hänen mielipidettään kuullaan ja se oikeasti halutaan kuulla. Sosiaalihuoltolaissa (30.12.2014/1301) palvelutarpeen arvioinnista (36§) säädetään, että arviointia tehtäessä asiakkaan elämäntilannetta tarkastellaan sen vaatimassa laajuudessa yhdessä asiakkaan, mahdollisesti omaisten ja läheisten sekä muiden toimijoiden kanssa. Arviointia tehtäessä asiakkaalle on selvitettävä erilaiset vaihtoehdot palvelujen toteuttamisessa ja niiden vaikutukset samoin kuin muut seikat, joilla on merkitystä hänen asiassaan. Selvitys on annettava siten, että asiakas riittävästi ymmärtää sen sisällön ja merkityksen. Arviointia tehtäessä on kunnioitettava asiakkaan itsemääräämisoikeutta ja otettava huomioon hänen toiveensa, mielipiteensä ja yksilölliset tarpeensa.

Tuetusta päätöksen teosta voi lukea lisää esimerkiksi THL:n sivuilta Vammaispalvelujen käsikirjasta.

Kirjoittaja:

Outi Ronkainen
asiantuntija
puh. 044 7277 403
outi.ronkainen@muistiliitto.fi
Muistisairaiden kuntoutus, Muistisope-hanke (sopeutumisvalmennuskurssien selvitystyö) ja Attendo-yhteistyö