Teknologia muistisairaan arjessa

Teknologia muistisairaan arjessa

19.1.2021

Olen kolmannen vuoden toimintaterapeuttiopiskelija Turun ammattikorkeakoulusta ja suoritin seitsemän viikon harjoittelun Muistiliitossa marras-joulukuussa 2020. Vallitsevan tilanteen vuoksi harjoitteluni sujui hyvin erilaisissa merkeissä kuin aiemmat harjoittelujaksoni. Muistiliitossa on ollut etätyökäytäntö jo viime maaliskuusta lähtien, joten luonnollisesti myös oma harjoitteluni tapahtui pitkälti tietokoneen ääressä verkon välityksellä.

Harjoittelun aikana sain huomata, kuinka monien yhdistysten toiminta on siirtynyt ainakin osittain verkkoon, mikä mahdollisti osallistumisen eri puolilla maata järjestettyihin webinaareihin ja muihin tilaisuuksiin. Omalta kannaltani tämä oli tietysti erinomaista, mutta sai pohtimaan, miten etätoiminta tavoittaa yhdistysten varsinaisen kohderyhmän. Vaikka olen tottunut hyödyntämään arjessani monenlaista teknologiaa, vaatii uusien laitteiden ja ohjelmien käyttö minulta aina perehtymistä ja totuttelua. Voin vain kuvitella, miltä navigointi esimerkiksi juuri tietoteknisissä ympäristöissä tuntuu henkilöltä, jolla on muistisairauden tuomia kognitiivisia haasteita.

Tämän ajatuksen myötä lähdin tutustumaan muistisairaille tarkoitettuun teknologiaan sekä siihen liittyvään tutkimukseen. Tulevana toimintaterapeuttina minua kiinnosti erityisesti arjen tukeminen teknologian avulla sekä muistisairas teknologian käyttäjänä. Parhaimmillaan teknologia voi olla osallisuutta ja aktiivisuutta lisäävää, mutta käyttötarkoituksesta ja taidoista riippuen myös leimaavaa ja ulkopuolelle sulkevaa.

Muistisairaiden osalta teknologian tutkimus on keskittynyt arviointiin, kognitiiviseen kuntoutukseen, toimintakyvyn ylläpitämiseen, vapaa-aikaan sekä hoivaan ja turvallisuuteen. Itselleni tutuimpia ratkaisuja ovat olleet turvallisuuteen ja paikantamiseen liittyvät laitteet, kuten liesivahdit ja GPS-paikantimet, jotka tietysti ovat tärkeitä ja monia muistiperheitä kiinnostavia. Paikantimet ja muut seurantalaitteet nostavat kuitenkin esiin myös eettisiä kysymyksiä liittyen henkilön itsemääräämisoikeuteen sekä yksityisyyteen. Toisaalta paikantimet voivat tuntua vähemmän rajoittavilta kuin lukitut ovet. Seurantateknologia antaa muistisairaalle enemmän vapautta liikkua ja vähentää läheisten huolta hänen turvallisuudestaan. Puettava teknologia voi tarjota uusia mahdollisuuksia juuri seurantateknologian osalta ja törmäsin esimerkiksi kengänpohjalliseen piilotettuun paikannuslaitteeseen, joka on huomaamaton, eikä käyttäjän tarvitse muistaa ottaa mukaan erillistä laitetta kotoa lähtiessään.

Erilaisten teknisten innovaatioiden tulisi lähteä käyttäjän tarpeesta, mutta tarpeen määrittely voi olla haastavaa. Teknologialla voi olla selkeä käyttötarkoitus, kuten lääkkeen ottamisesta muistuttaminen, mutta tärkeintä on ymmärtää, miten kyseinen ratkaisu saadaan osaksi ihmisen arkea. On lisäksi tärkeää pohtia, vastaako teknologia muistisairaan itsensä, hänen läheisensä vai kenties hoitohenkilökunnan tarpeeseen.

Haasteena ovat käyttäjien moninaiset oireet, muistisairauden vaihe sekä muut yksilölliset erot ja henkilön suhtautuminen teknologiaan. Kuten mikä tahansa apuväline, myös teknologia kannattaa ottaa käyttöön mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Laitteen pitäisi mukautua henkilön tilanteeseen ja olla muunneltava, joustava sekä helppokäyttöinen, jotta se ei asettaisi uusia esteitä. Teknologian ja yksilön yhteensopivuus onkin jatkuva prosessi ja jotta teknologia voidaan ottaa käyttöön henkilön arjessa, tarvitaan soveltamista, kokeilemista ja ennen kaikkea yksilöllisten tarpeiden tuntemista.

Kun muistisairaalle ihmiselle esitellään jokin laite tai muu tekninen ratkaisu, tulee varmistaa, että henkilö itse kokee tarvetta sen käyttöön. Monissa lukemissani teksteissä korostettiin, miten tärkeää olisi saada muistisairaita mukaan tuotekehittelyyn ja testaukseen, jotta voitaisiin tarjota mahdollisimman muistiystävällisiä palveluja ja ratkaisuja. Hyvätkään ideat eivät toimi, jos käytettävyydessä on puutteita tai käyttötarkoitus on kohderyhmälle epäselvä. Jokainen käyttää teknologiaa omalla tavallaan ja kaikkien kokemus on erilainen, mutta suunnittelulla voidaan helpottaa tai hankaloittaa käyttöä. Paljon keskitytään siihen, mitä sairastuneet eivät voi tehdä, mutta hyvä suunnittelu ottaa lisäksi huomioon, mitä ihmiset voivat tehdä ja tukee niitä osa-alueita.

Kaikkien elämässä on hyvä olla myös iloa tuottavia asioita ja teknologian avulla niitä voidaan helposti tuoda ihmisen ulottuville. Viihtymisen ja virkistymisen näkökulma tuntuukin usein unohtuvan muistisairaille suunnattua teknologiaa käsittelevissä artikkeleissa, joissa keskitytään varsinaiseen terveysteknologiaan sekä turvallisuuteen. Erilaiset pelit ja sovellukset tarjoavat lukemattomia vaihtoehtoja kognitiivisten harjoitusten tekemiseen, mutta myös viihtymiseen niin yhdessä kuin ryhmässä. Teknologian avulla henkilö voi esimerkiksi jatkaa rakasta harrastustaan ja saada uusia kokemuksia, tekemistä sekä mielihyvää arkeen. Teknologiaa voidaan hyödyntää myös esimerkiksi osana aistihuoneita tai vaikka interaktiivisissa taideteoksissa.

Kyse ei kuitenkaan ole vain tulevaisuuden näkymistä tai kalliista terveysteknologiasta. Aivan tavalliset, kaupan hyllyiltä löytyvät älylaitteet voivat hyödyttää myös muistisairaita. Kosketusnäytölliset laitteet eivät vaadi samanlaista silmän ja käden yhteistyötä kuin tietokoneen hiiri ja näyttö, ja erilaiset sovellukset mahdollistavat yksilöidyn käyttökokemuksen. Laitteet vastaavat useisiin tarpeisiin, sillä niitä voidaan käyttää yhteydenpitoon, muistin tukemiseen, viihtymiseen ja oppimiseen, mutta vaatii tietysti aikaa ja perehtymistä löytää muistiystävälliset ja helppokäyttöiset sovellukset.

Teknologia kehittyy jatkuvasti ja tämän hetken kuumin uutuus on lähitulevaisuudessa jo vanhentunut. Muutoksen mukana pysyminen on haastavaa kenelle tahansa ja muistiystävällinen suunnittelu hyödyttää aivan kaikkia. Omassakin arjessa pidän eniten laitteista, jotka eivät vaadi paksun manuaalin pänttäämistä, ovat heti käyttövalmiita ja toimivat vaivattomasti.

Teknologian hyödyntäminen vaatii tietysti jonkinlaista halua ja kiinnostusta kokeilla uusia ratkaisuja, eikä kaikkea voi lopulta korvata teknologialla. Virtuaalinen kokemus ei ainakaan vielä voi täysin syrjäyttää todellisen elämän vastaavaa, mutta erityisesti tänä poikkeuksellisena aikana teknologia voi tarjota keinoja pitää yhteyttä lähimmäisiin sekä lisätä muistisairaan osallisuutta.

Kirjoittaja:

Emilia Laine
Toimintaterapeuttiopiskelija
Turun ammattikorkeakoulu