Itsemääräämisoikeus osa 1

Oikeudesta omiin valintoihin

13.7.2015

Ihmisen vapaata tahtoa ei saa perusteetta rajoittaa. Ei edes silloin, kun ihmisellä sattuu olemaan päätöksentekokykyä ja loogista ajattelua heikentävä muistisairaus. Näin sanoo perustuslakimme, yhteiskuntamme peruskallio.

Kävin joskus tuttavani kanssa keskustelun naapurustossaan asuvasta muistisairaasta ihmisestä, jolle olisi pikaisesti löydettävä "laitospaikka". Minulta pyydettiin apua, jotta tilanne ratkeaisi mahdollisimman nopeasti – että mistäs sellaisen laitospaikan oikein saa. Kysyin, miksei kyseinen ihminen enää pystynyt asumaan itsenäisesti kotonaan. Selitykseksi sain, että hän käy joka päivä kaupassa. Ja ostaa joka päivä maitoa. Ja pilallehan ne menevät, kun ei kaikkea juo. Sitten seisovat jääkaapissa, ne maitotölkit.

Pysähdytäänpä tähän hetkeksi, ja ajatellaan asiaa kahdesta näkökulmasta:

1. Minä ostin kerran muutamalla sadalla eurolla shortseja. Niiden käyttökertahinta Suomen lyhyen kesän aikana huimaa päätä. Kyseisenä kuuna tilini oli miinuksella ja luottokortillakin ihan mukavasti takaisinmakseltavaa. Olin typerä, ja en varsinaisesti osoittanut olevani kykeneväinen huolehtimaan itsestäni ja omaisuudestani. Silti sain pitää niin shortsini, luottokorttini kuin itsemääräämisoikeutenikin.
2. Jos joku olisi vastuuttomuudestani maininnutkin, ei minulle todennäköisesti olisi ensi tilassa alettu hommaamaan laitospaikkaa. Haluaisin uskoa, että vakavammassakin tapauksessa olisi ensiksi mietitty rajoituksia käyttövaroihini, sopimusta lempeästä muistuttelusta lähikaupan kassan kanssa, muistilappuja oviini ("älä mene kauppaan, sinulla on jo shortseja!") tai useammin luonani piipahtelevia sukulaisia, jotka toisivat minulle seuraa sen sijaan, että kuluttaisin tylsyyksissäni aikaa kaupoilla.

Meillä on kummallisia kuvitelmia siitä, että muistisairaus veisi itsemääräämisoikeuden, kertaheitolla ja lupia kyselemättä. Se, ettei enää pysty sairautensa vuoksi tekemään esimerkiksi talokauppoja, ei tarkoita etteikö pystyisi tekemään arkisia valintoja – myös huonoja. Sillä auttamattoman kehnoja ratkaisujahan meistä jokainen tekee, joskus päivittäin. Ei se aina ole kuulkaas niin vakavaa.

Ja jos onkin, niin pysähdytäänpä taas asian äärelle. Se laitoshoito kun ei ole ainoa ratkaisu – päinvastoin. Kurkista kevyempiä vaihtoehtoja vaikkapa Muistiliiton Oikeusoppaasta tai tule kysymään meiltä vinkkejä: löydät meidät MuistiAreenalta Porista tällä viikolla!

PerustusL 7 § - Henkilökohtaiseen koskemattomuuteen ei saa puuttua eikä vapautta riistää mielivaltaisesti eikä ilman laissa säädettyä perustetta.

Kirjoittaja:

Heidi Härmä
Muistiliiton ent. viestintäkoordinaattori
heidi.harma@gmail.com