Muistiliitto hyvän ja laadukkaan palliatiivisen ja saattohoidon puolesta 

Elämän loppuvaiheen hoito on yksi vaativimmista asioista ihmisen kohdalla, sairaudesta riippumatta. Jokaisen lähdön tulisi olla arvokas sekä yksilöllisiä tarpeita ja toiveita kunnioittava.  

Kysymys on elämän viimeisistä hetkistä, jossa ääripäässä joutuu kokemaan yksinäisyyttä ja osaamattomuutta. Saattohoitoon eivät kuulu kalseat sairaalaosastot, kiire eikä osaamisen puute, vaan kodinomainen ja rauhallinen ympäristö, jossa henkilökunnalla on aikaa viipyä vierellä ja läheisillä mahdollisuus vierailla milloin vain.  

Sosiaali- ja terveysministeriö (STM, 2019) julkaisi viime vuonna Palliatiivisen hoidon ja saattohoidon tila Suomessa -raportin, jossa todettiin, että saattohoitoa toteutetaan pääasiallisesti perustason yksiköissä, joissa osaaminen vaihtelee. Raportissa tunnistetaan tarpeet, joita tulisi tehdä palliatiivisen hoidon ja saattohoidon saatavuuden ja laadun parantamiseksi. Kehittämistyö palliatiivisen hoidon ja saattohoidon osalta on siis vasta saatu alkuun sairaanhoitopiireissä. 

Yhdeksi isoimmaksi puutteeksi raportissa nousee koulutetun henkilöstön osaamisvaje. Tässä tilanteessa ollaan monissa paikoissa, paitsi vaativan erityistason saattohoitokodeissa, joita nyt yhteistoimintaneuvottelujen alla oleva Terhokotikin edustaa. Tällaisia yksiköitä tulisi ennemmin lisätä kuin lakkauttaa ja saada yhteistyö yliopisto– ja keskussairaaloiden kanssa toimivaksi. Saattohoitokotien voimavarana toimii myös suuri joukko vapaaehtoisia, jotka ovat merkittävänä tukena potilaalle ja läheisille. Kuinka paljon heitä on perustason hoitoyksiköissä? 

Muistiliitto edistää muistisairaiden ja läheisten itsemääräämisoikeutta varmistamalla, että hyvinvoinnin ja elämänlaadun edellytykset toteutuvat aina elämän viime vaiheisiin asti. Tätä kohti päästään syventämällä muistiosaamista ja -ymmärrystä myös palliatiivisen hoidon ja saattohoidon osalta. Eettiset periaatteet sekä Muistiliiton julkaisema Hyvän hoidon kriteeristö ohjaavat muistisairaiden laadukasta hoitoa ja hoivaa, myös palliatiivisessa- ja saattohoitovaiheessa.  

Saattohoito Suomessa tarvitsee vielä paljon osaamista ei ainoastaan hoidon, vaan myös kohtaamisen, ympäristön viihtyvyyden ja elämän viime vaiheiden elämisen, toiveikkuuden ja mielekkyyden näkökulmasta. Saattohoito ei tarkoita elämän lopettamista, vaan hyvän henkisen ja fyysisen huolenpidon osaamista ja toteutumista kaikille kuoleman lähestyessä.  

Kirjoittajat:

Anita Pohjanvuori
asiantuntija, työikäisten muistisairaiden hoito- ja palvelujärjestelmä
puh. 09 6226 2019, 050 430 9815
anita.pohjanvuori@muistiliitto.fi
Muistisairauksiin liittyvät asenteet ja osaamisen kehittäminen.

Katariina Suomu
toiminnanjohtaja
puh. 050 567 6445
katariina.suomu@muistiliitto.fi