Mietteitä muistisairaiden henkilöiden velkaantumisesta

29.10.2019

Moni muistisairas henkilö saa työeläkettä tai jopa vielä ansiotuloja, eikä siis lähtökohtaisesti ole pelkästään yhteiskunnan tukien ja etuuksien varassa. Tämä ei itsessään suojele muistisairasta henkilöä velkaantumasta, vaan myös ns. hyvätuloinen muistisairas henkilö saattaa velkaantua. Seuraavassa on pohdittu seikkoja, mitkä tähän johtavat, mitä siitä aiheutuu ja miten näitä tilanteita voisi ratkaista.

Mistä syystä muistisairaat henkilöt velkaantuvat?

Kotona asuvien muistisairaiden henkilöiden, etenkin yksinasuvien ja ikääntyneiden pariskuntien, kohdalla velkaantumisen alkamisen riskipaikkoja on erilainen postitse ja puhelimitse tapahtuva mainonta ja kaupustelu. Muistisairaat henkilöt saattavat olla haavoittuvia myös muunlaisen taloudellisen huijaamisen ja hyväksikäytön edessä, jota voivat tehdä ulkopuolisten tahojen lisäksi myös muistisairaan henkilön läheiset.

Muistisairauden etenemisen myötä lisääntyy lähes väistämättä sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen tarve ja sen seurauksena sosiaali- ja terveydenhuollon palvelumaksut. Myös julkiset palvelut tai niiden puute saattavat aiheuttaa muistisairaan ihmisen velkaantumista. Vieläkään kaikkialla ei tunnisteta, että muistisairaudet ovat neurologisia sairauksia, eivätkä ne kuulu normaaliin ikääntymiseen. Tämän vuoksi muistisairaiden henkilöiden on paikoin haasteellista saada vammaispalvelulain mukaisia maksuttomia palveluita.

Toisinaan myös muistitutkimukset ja niihin pääseminen voivat olla tuloista ja varallisuudesta kiinni. Julkisen terveydenhuollon puolelle ei aina saa aikaa tai lääkäri ei tutki riittävällä tarkkuudella, jolloin muistitutkimuksiin hakeudutaan esimerkiksi yksityiselle neurologille. Yksityisen terveydenhuollon puolella tarkemmat tutkimukset onnistuvat, mutta ne myös maksavat.

Muistisairaan henkilön velkaantumista saattavat aiheuttaa myös konkreettiset muutokset asioidenhoitotaidoissa ja -tavoissa. Muistisairas henkilö, joka on aiemmin maksanut laskunsa itse ja käyttänyt sujuvasti tietokonetta, ei enää sairauden edetessä välttämättä pystykään huolehtimaan laskuistaan tai käyttämään tietokonetta asioittensa hoitamiseen. Laskujen jäädessä maksamatta muistisairaalle henkilölle aiheutuu erilaisia korko-, maksumuistutus-, perintä- ja jopa ulosottokuluja.

Sähköisten palvelujen lisääntyminen on muistisairaille henkilöille haaste kognitiivisen toimintakyvyn heikkenemisen vuoksi sairauden edetessä. Tänä päivänä verkkopankkitunnuksia edellytetään useaan kirjautumista vaativaan palveluun. Asioiden hoitaminen on haasteellista, jos muistisairaalla henkilöllä ei ole verkkopankkitunnuksia käytössään tai hän ei ole hoitanut edunvalvontavaltuutusta tai muita valtakirjoja ajoissa kuntoon.

Mitä muistisairaan henkilön velkaantumisesta seuraa?

Velkaantuminen saattaa aiheuttaa häpeän tunnetta, minkä vuoksi muistisairas henkilö ei pyydä apua, vaan saattaa enemmin jäädä ja jättäytyä esimerkiksi tarvittavien sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden ulkopuolelle. Toisaalta kun sosiaali- ja terveydenhuollon maksut alkavat kasaantua, muistisairaat henkilöt saattavat jättää ylivelkaantumisen välttämiseksi lääkkeitä ostamatta ja tinkivät perushyvinvointitasostaan.

Muistisairaat henkilöt muodostavat merkittävän osan omaishoidettavista henkilöistä. Omaishoidon tukea ei kuitenkaan osata hakea, vaikka siihen olisi oikeus, tai sitä ei myönnetä kunnan taloustilanteen vuoksi. Omaishoidon tuen puute saattaa osaltaan johtaa taloudellisen tilanteen heikentymiseen ja sen myötä tarvittavien palvelujen ulkopuolelle jättäytymiseen, kuten esimerkiksi intervallijaksot.

Alkuvuodesta lääkekaton kerrytys saattaa estää muistisairaita henkilöitä tai heidän läheisiään osallistumasta erilaisiin toimintoihin, esimerkiksi heillä ei ole välttämättä varaa kulkea taksilla sinänsä maksuttomaan vertaistukiryhmään, sillä muistisairaan henkilön lääkkeet tulee tuolloin maksaa itse.

Miten velkaantuneen muistisairaan henkilön tilannetta voitaisiin helpottaa?

Asiakasmaksulain mukaisia maksuhuojennuksia tulisi käyttää nykyistä useammin. Ennemmin hyväksytään se, että muistisairas henkilö esimerkiksi harventaa käyntejä kuntouttavaan päivätoimintaan tai jää sieltä kokonaan pois kuin huojennetaan maksuja. Tämä on lyhytnäköistä, sillä se yleensä johtaa nopeammin suurempaan palvelutarpeeseen. Painetta yksittäisen asiakkaan kohdalla aiheuttaa myös se, että muistisairas henkilö saattaa osallistua esimerkiksi päivätoimintaan, kuntosaliryhmään tai muuhun vastaavaan tukipalveluun, josta hänelle kertyy maksuja, mutta joita ei katsota kuluksi, kun hän hakee esimerkiksi eläkettä saavan hoitotukea.

Muistisairas henkilö voi saada apua ja neuvoja velkaantumiseensa esimerkiksi talous- ja velkaneuvonnasta. Omaan talouteen liittyvistä asioista ei kuitenkaan yleensä puhuta avoimesti, ja kynnys ottaa yhteyttä on usein korkea. Myöskin tiedon saannissa on varmasti kuntakohtaisia eroja. Muistisairaat henkilöt ja heidän läheisensä ottavat parhaiten vastaan neuvontaa tutuilta ammattihenkilöiltä, joiden kanssa heille on syntynyt luottamussuhde. Näin ollen sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöiden neuvontavelvollisuus on tärkeässä roolissa ja tiedon lisääminen esimerkiksi muistihoitajille, kotihoidolle ja vastaaville tahoille on keskeistä. Heillä on mahdollisuus seurata muistisairaan henkilön arkea, ja heillä tulisikin olla nykyistä enemmän tietoa siitä, minkä tahon puoleen muistisairaan henkilön voi talousvaikeuksissa ohjata.

Taloudellisten asioiden puheeksi ottaminen muistisairaan henkilön kanssa diagnoosin alkuvaiheesta lähtien on tärkeää. Kuntien järjestämien ensitietoiltojen lisäksi tietoa talouteen liittyvistä asioista on saatavilla paikallisten muistiyhdistysten kautta muun muassa yleisöluennoilla ja vertaistukiryhmissä. Olennaista on löytää ja mahdollistaa toimivat yhteistyömallit julkisen ja kolmannen sektorin välille, jotta muistisairaat henkilöt ja heidän läheisensä saadaan luontevasti ohjattua heidän tarvitseman tiedon äärelle.

Kannattaa ennakoida omien asioiden tulevaa hoitamista ja pohtia esimerkiksi säännöllisten laskujen muuttamista e-laskuiksi tai niiden laittamista suoramaksuun/maksupalveluun sekä edunvalvontavaltuutuksen laatimista. Paikalliset muistiyhdistykset tarjoavat apua ja opastavat esimerkiksi muistikahvilassa sähköisten palvelujen käyttämisessä. Hyvissä ajoin tulisi sopia myös pankin kanssa esimerkiksi muistisairaan henkilön pankkitiliin liittyvien käyttöoikeuksien laajentamisesta hänen asioitaan hoitavan omien verkkopankkitunnusten alle, sillä muistisairaan henkilön omien verkkopankkitunnusten käyttäminen toisen henkilön toimesta ei ole sallittua.

Toivottavaa olisi myös muistiystävällisyyden leviäminen esimerkiksi perintäyhtiöiden ja ulosottoviranomaisen työntekijöille; ymmärrystä siitä, millaiset syyt saattavat olla muistisairaan henkilön velkaantumisen taustalla ja mitä työtekijöiden olisi hyvä ottaa huomioon kohdatessaan ylivelkaantunut muistisairas henkilö.

Kirjoittaja: