Kotihoitoa kehittämään
9.2.2017
Hallituksella on hyvä kärkihanke, jonka tavoitteena on kotihoidon kehittäminen. Olen samaa mieltä asian tärkeydestä ja uskon kehittämiseen. Tavoitteena tulee olla, että mahdollisimman moni ikäihminen voi halutessaan asua kotona niin kauan kuin mahdollista. Ilman riittäviä henkilökuntaresursseja se ei kuitenkaan onnistu.
Olen nyt viimeisen puolen vuoden aikana tutustunut eri puolilla Suomea kotihoidon tilanteeseen ja olen todella huolissani sekä hoidon laadusta että hoitajien jaksamisesta.
Esimerkiksi viime syksynä sain viestin, jossa eräs hoitaja kertoi arjestaan: "Paikkojen määrä on niin suuri, ettei inhimillisestä hoidosta voi enää puhua.” Hoitaja kertoi, että oli kyseisenä päivänä mennyt aamukäynnille asiakkaan luo klo 11.15 antamaan aamulääkkeitä ja aamupalaa. Iltahoitaja oli käynyt asiakkaan luona klo 18-19 aikaan edellisenä iltana. Tämä ihminen oli maannut märissä vaipoissaan ilman mitään suuhunpantavaa siihen asti, kun aamuhoitaja oli päässyt paikalle.
Tällaisia tarinoita ei voi hyväksyä. Hoitajankin mielestä tässä kohtaa ei enää tueta ihmisen olemassa olevaa toimintakykyä! Viestin lähettäjän mielestä tämä on jokapäiväistä arkea kotihoidossa. Useat hoitajat ovat minulle sanoneet, että kukaan ei kohta jaksa enää tehdä tämänkaltaista työtä. Haaste on suuri, jos tulijoita ei enää ole. Opiskelijat, jotka ovat työharjoittelussa, näkevät tilanteen, eivätkä halua enää kotihoitoon tulla. Monet ovat myös kuvanneet hoitajien työtä epäinhimilliseksi esimerkiksi kiireen takia.
Vastasin itse tammikuussa SuPerin haasteeseen ja kävin tekemässä iltavuoron kotihoidossa ja voin sanoa, että kotihoidon työntekijöillä on työtä liikaa. Kahdeksan tunnin työvuoron aikana käyntipaikkoja voi olla jopa yli 25 ja siihen voi tulla vielä hälytyskäyntejä lisäksi. Jokainen voi laskea, kuinka monta minuuttia jää asiakasta kohden aikaa.
Lisäksi kotihoidossa on asiakkaita, joiden paikka ei ole enää koti. Yksin asuvan muistisairaan henkilön ei ole tietystä sairauden vaiheesta alkaen turvallista asua omassa kodissaan. Muistiliiton puheenjohtajana saan säännöllisesti viestejä siitä, että muistisairas lähti talvipakkasella yöllä ”asioita hoitamaan” ja jäi lukkojen taakse ulos.
Tarvitsemme lisää yhteisökoteja, joissa on tarjolla hoitoa ja hoivaa 24 tuntia vuorokaudessa ja joissa voi elää omannäköistä elämää kodinomaisessa ympäristössä.
