Monet maat ovat ottaneet käyttöön uudenlaisia lähestymistapoja täydentämään perinteistä budjetointia. Ilmiöpohjaisuus on yksi tällainen uusi näkökulma. Erilaisia kokeiluja on tehty esimerkiksi kestävän kehityksen budjetoinnissa, hyvinvointibudjetoinnissa ja tasa-arvobudjetoinnissa. Maiden lähestymistavat eroavat kohdennukseltaan ja kattavuudeltaan. Myös toteuttamistavoissa on eroja. Lisäksi käsitteistö on osin vielä vakiintumatonta. Ilmiöpohjainen budjetointi on suomalainen käsite, eikä sitä esiinny kansainvälisessä kielenkäytössä.
Lähestymistavoilla on kuitenkin yhteinen nimittäjä. Ilmiöpohjaisuuden avulla pyritään vastaamaan kokonaisvaltaisemmin, systeemisemmin ja budjettirakenteen perinteiset sektorirajat ylittäen sellaisiin monimutkaisiin yhteiskunnallisiin kysymyksiin tai ilmiöihin, jotka eivät ratkea minkään yksittäisen hallinnonalan omin toimin tai voimin. Tällaisia ovat esimerkiksi hyvinvointi, sosiaalinen epätasa-arvo tai ilmastonmuutos. Monien selvitysten mukaan toiminnan siiloutuminen heikentää toiminnan vaikuttavuutta ja tehokkuutta. Tämä näkyy sekä ministeriöissä, että alueilla ja kunnissa.
Käytännössä ilmiöpohjainen budjetointi voi tarkoittaa muun muassa sitä, että talousarviossa tietty osa määrärahoista ja niiden vaikutusarvioinneista kootaan jonkin teeman tai ilmiön ympärille, perinteisten hallintokuntien ja -rajojen sijaan. Näin voidaan paremmin muodostaa kokonaiskuva asiaan vaikuttavista toimista ja niiden mittaluokasta.
Suomessa eduskunnan tulevaisuusvaliokunta ehdotti jo viime kaudella, että ilmiöpohjaista budjetointia tulisi kokeilla jonkin Suomelle tärkeän kestävän hyvinvoinnin teeman sisällä. Sopivia ilmiöitä löytyisi muun muassa lasten ja nuorten palveluista, ikäihmisten palveluista tai eriarvoisuuden ja syrjäytymisen vähentämisestä. Näiden asioiden hoitaminen vaatii erityisesti poikkihallinnollisuutta. Ilmiöpohjaisessa budjetoinnissa tärkeäksi koetun ilmiön hoitamiseen budjetoidaan erillinen määräraha ja toimintaa ohjataan yli perinteisten ministeriörajojen.
Viime kaudella otettiin ensi askelia kestävän kehityksen ilmiöpohjaisessa budjetoinnissa ja tällä kaudella asia on edennyt. Ensi vuoden valtion talousarviossa on ensimmäisen kerran näkyvillä myös lapsibudjetointi.
Kohti yhdessä tekemistä hyvinvointialueilla
Tulevia hyvinvointialueita, kuntia ja järjestöjä yhdistää yhteinen tavoite, ihmisten hyvinvointi. Hyvinvointialueilla ja kunnilla on lakisääteinen velvollisuus terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseen alueellaan. Kuntien ja hyvinvointialueiden lisäksi tavoitteen saavuttaminen edellyttää myös monien muiden toimijoiden mukaan ottamista.
Terveyden ja hyvinvoinnin edistämisessä sekä ennaltaehkäisevässä toiminnassa tulee saada muodostettua yhteinen toiminta-areena, jossa yhdessä tekeminen hyvinvointialueen, kuntien, oppilaitosten, yritysten ja järjestöjen kanssa toteutuu. Tämän mahdollistamiseksi sekä hyvinvointialueella ja kunnissa on oltava nimetyt henkilöt, joiden vastuulla tämän yhteistyön koordinointi on.
Terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen on tärkeimpiä tulevaisuusinvestointeja, joita voimme tehdä. Tulevaisuusinvestoinneilla tarkoitetaan kaikkia niitä toimenpiteitä, joilla vahvistamme tulevaisuuden hyvinvointia, mutta myös taloutemme kasvupotentiaalia. Nämä ovat myös niitä tekijöitä, joiden avulla voidaan hillitä ennakoidusti sosiaali- ja terveysmenojen kasvua.
Yhdessä tekemisellä saadaan karsittua päällekkäisiä toimintoja, mutta mikä vielä tärkeämpää – voidaan estää ihmisten ja perheiden jääminen kokonaan ohjauksen, avun ja tuen ulkopuolelle. Selkeät sopimukset eri toimijoiden roolista tehostavat niukkojen resurssien tehokasta käyttöä. Myös eri tahojen rahoituksesta voidaan tällä yhteisellä areenalla sopia eli edetä kohti ilmiöpohjasta budjetointia.
Ilmiöpohjaisuus edistäisi Muistiliiton aluevaalitavoitteiden toteutumista
Muistiliiton aluevaalitavoitteissa korostetaan yhteistyötä kansalaisten ja järjestöjen kanssa. Kansalaiset, kokemusasiantuntijat ja järjestöt on otettava mukaan palvelujen kehittämiseen. Toiseksi Muistiliitto muistuttaa, että ennaltaehkäisy ja varhainen tuki on inhimillisesti ja taloudellisesti kannattavaa.
Kolmas tavoitteemme on korostaa toimivan palvelupolun merkitystä muistisairaan ja läheisen toimintakyvyn ja elämänlaadun tukemisessa. Tässä asiassa Muistiyhdistysten ja Muistiluotsi-keskusten tarjoama tuki, neuvonta, vertaistuki sekä vapaaehtoistoiminta ovat tärkeä osa toimivaa palvelupolkua.
Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen tavoitteet eivät voi toteutua pelkästään hyvinvointialueen toimintana. Tavoitteiden toteuttamiseen tarvitaan mukaan myös kunnat, järjestöt, yritykset ja oppilaitokset.
Terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen on kaikkien tahojen tehtävänä ja siksi toivon jollakin hyvinvointialueella olevan rohkeutta kokeilla myös ilmiöpohjaista budjetointia. Nyt tehdään suuri yhteiskunnallinen muutos ja sen onnistumiseen tarvitaan myös rohkeita kokeiluja.
Muistiyhdistysten tehtävänä on muistuttaa alueillaan, että muistiystävällinen hyvinvointi rakennetaan kaikkien yhteistyöllä.
Kirjoittaja:
Merja Mäkisalo-Ropponen
kansanedustaja (sd)
Muistiliiton puheenjohtaja
